Leikkitunti Stall Gobbackassa 13.1.

Sunnuntaina 13.1. Troijalaiset ottivat varaslähdön uuteen periodiin ja suuntasivat Espoon perälaitumille Stall Gobbackaan jo perinteeksi muodotunutta leikkituntia varten. Vuoden ensimmäisessä ekskursiossa ohjelmassa oli nutturan löysäystä ja pipon (sekä kypärän!) vetämistä syvemmälle päähän.

Kaikkien leikkimielisten saavuttua paikalle oli edessä ratsujen jako. Ensimmäinen karsintakierros suoritettiin tallin päällikön, Arlan, toimesta, jotta mukana ei olisi ainoastaan turvalliset, vaan myös vauhdikkaat kulkupelit leikkejä varten. Seuraavaksi troijalaiset saivat esittää toiveita esimerkiksi kuvaillun koon, luonteen tai aikaisemman kokemuksen perusteella.

Ensimmäinen peliliike tapahtui siis jo ratsun valinnassa – valitsenko ponin, jotta loistan ketteryyttä ja nopeaa selkään-ja-takaisin -neppailua vaativisssa leikeissä, vai onko valintani vakaa hevonen, jolloin suoritukseni on tasaisen varmaa jokaisella osa-alueelle? Valinta osoittautui huomattavasti tätä hankalammaksi, sillä jokaisella ratsulla oli leikkejä ajatellen omat vahvuutensa. Valinnanvaikeus iski useimpaan ratsastajaan ja lopulliset valinnat tunnuttiin tehtävän osittain hauskan nimen tai tunnistettavuuden perusteella. Tällä taktiikalla löytyi jokaiselle mieleinen ratsu!

Jokaisen kuultua ratsunsa nimen ja tuntomerkit, lähdimme etsimään tarhoilta sikojä säkei… siis hevosia toppaloimissaan. Joku oli ilmeisesti jo kuiskutellut päivän erikoisohjelmasta leikkimielisimmille nelijalkaisille, sillä meno ja meininki alkoi jo matkalla tarhasta talliin. Kentän kunniakierroksen jälkeen viimeinenkin ratsu saatiin talliin harjattavaksi ja satuloitaviksi. Tai kuten hurjimmilla leikkijöillä – pelkästään suitsittaviksi.

Tutustuimme ratsuihimme nopean ja verrattain normaalin alkuverryttelyn kautta, mutta hevostemme todellinen luonto tuli esille vasta ensimmäisen leikin kautta. Talli palaa! -leikissä ”jäänyt” on keskellä ja sopivan hetken tullessa huudahtaa ilmoille ”talli palaa” merkkihuudon, jolloin leikkijöiden kuuluu tulipalokiireellä liikkua nykyisestä ”tallistaan” uuteen. Ilman paikkaa jäänyt on seuraava huutaja. Sääntöihin kuuluu myös olla pelastautumatta viereiseen turvapaikkaan, vaan välissä on oltava ainakin yksi paikka, joten joskus turvallisuudentunne jäi valheelliseksi ja saatiin todellisia kaksintaisteluita viimeisestä turvapaikasta.

Seuraavaksi testiin laitettiin Troijan ryhmäytymistaidot. Leikkinä vanha kunnon viesti, ja asetelmana iänikuinen hevoset vs. ponit. Hevoset veivät ensimmäisen erän tasaisen varmalla suorituksellaan, mutta toisen erän tullen ponien nopeus vei pidemmän korren. Tilanne 1-1, hevoset ja ponit on yhtä hyviä 😉

Maa-Meri-Laiva hitsasi porukan lopullisesti yhteen, kun tiivis ratsulaivue yritti saada aikaan mitä nopeimpia käännöksiä ja äkkilähtöjä.

Viimeinen, ja yksi jännitystä lataavammista leikeistä oli ”musical chairs”, jossa taisteltiin rinkiin järjestetyistä tuoleista, joita oli aina yksi vähemmän kuin leikkijöitä. Tässä leikissä ei kuitenkaan voinut hävitä, sillä tippunut ratsukko sai jatkaa omatoimista treenaamistaan maneesin toisessa päädyssä.

Loppuverryttelyn jälkeen sanoimme kiitos ja näkemiin osalle leikkikavereistamme, ja noudimme muutaman seuraavaan aktiviteettiin sopivan nelijalkaisen varustettavaksi. Nyt satulan ja suitsien lisäksi hevoset saivat ylleen valjaat, sekä monta metriä narua. Troijalaiset kävivät tässä välissä myös suorittamassa Extreme makeover: stable editionin, kun perämiehet vaihtoivat varustusta vieläkin säänkestävämmäksi, sillä päivä jatkui lumisissa merkeissä. Kolmen rohkean ratsun (ja vieläkin rohkeampien kuskien ja perässävedettävien) voimin lähdimme uhmaamaan kinoksia ja vilustumista kentälle ja lyhyelle maastoreitille. Testissä oli niin suksia, stiigaa, kuin perinteistä pulkkaakin, joka lopulta osoittautui päivän sujuvimmaksi menopeliksi.

Heti hevosten jälkeen siis.

 

Troija kiittää hauskasta heppailupäivästä ja toivottaa leikkimielistä jatkoa alkaneelle periodille!

Mainokset

Troijan hevonen kuusi vuotta!

Troijan hevonen – Helsingin yliopiston hevosharrastajat täyttää tänään kokonaiset kuusi vuotta! Puheenjohtaja heittäytyy pieneksi toviksi muistelemaan menneitä vuosia…

 

Mistä kaikki alkoi…

Troija sai alkunsa Hevostalli.netin senioripalstalla syksyllä 2005.  Minulle kai tuntemattomaksi jääneen kirjoittajan [edit: kirjoittajahan olikin yhä toiminnassa mukana oleva Emma!] topikin otsikossa kyseltiin Helsingin yliopiston hevoskerhon perään. Kun keskustelussa kävi ilmi, ettei moista olekaan (tiedekuntien omia kerhoja lukuunottamatta), päätettiin tomerasti sellainen perustaa. Keskustelussa oli mukana mm. nimimerkit Kay, Nocticola, Lefaskootteri, Suede ja Herne. Ensimmäiset kaksi tapaamista pidettiin Kluuvin Robert’silla. Varsinainen perustamiskokous pidettiin Makkaratalon Pizza Hutissa. Sinne pizzan äärelle oli houkuteltu kaikenmaailman tuttavista tarvittavat kymmenen HYYn jäsentä.

 

Ensimmäinen toimintavuosi 2006

Ensimmäisenä vuonna kävimme seuraamassa hiihtoratsastusta Nuuksiossa ja Apassionataa, tutustuimme Vermon ravirataan ja Hevosvoimaa-näyttelyyn, kävimme issikkamaastoilla ja saunoimme Uuden yo-talon muistorikkaassa Alasaunassa parinakin iltana. Kokouksia oli jopa seitsemän ja suunnitelmat vuodelle 2007 kovia. Kerhon sivut saivat kunniamaininnan HYY:n järjestösivukilpailussa. Tätä juhlittiin muistaakseni Vanhan Kuppilassa skumppalasein. Jäsenmaksu oli kolme euroa ja jäseniä vuoden lopussa jopa 24 kappaletta!

 

Vuosi 2007: ”Toiminta kasvoi vuoden aikana niin merkittävästi, että tulevaisuudelta voi odottaa vielä suuria!

Väliotsikon mukaisesti kirjoitin vuoden 2007 toimintakertomukseen. Vuosi 2007 alkoi ihan hurjalla vauhdilla! Ratsastuskoulu Primus perustettiin ja olimme heti kärppänä tilaamassa Kikalta ratsastustunteja. Troijan tunnit alkoivat samalla viikolla kuin koulun toiminta alkoi. Ensimmäisestä villisti alkaneesta tunnista voi lukea täältä. Kokeilutunnin jälkeen Primus-tunnit vakinaistuivat. Ensimmäisenä keväänä tunnit täytettiin yksi kerrallaan, joten muistan useampanakin iltana tekstailleeni kaikille mahdollisille jäsenille ja ratsastaville tutuille, että ”vielä puuttuu yksi ratsastaja huomiselta tunnilta, tulethan mukaan”. Aina tunnit kuitenkin täyttyivät. Tuolloin hevosia oli tallilla vasta vähän, mukana monia tuttuja nimiä: Veli, Elli, Nilton, Emmy, Likka, Mirja tulivat kaikki tallille jo alkuvaiheessa.

Loppuvuodesta vakiotuntitalleihin liitettiin myös Rusan tunnit. Kävimme syksyllä kokeilutunnilla ja Riina innostui tuolloin niin paljon, että järkkäsi itselleen vakiotunnin ja kerholle siinä samalla =) Samoin itse jouduin järjestämään kerholle Primus-tunnit kun vuokrahevoseni Likka siirtyi tallin tuntihevoseksi ja jäin tyhjän päälle. Tämähän on kerhon toimintaperiaate: järjestä itse kerholle sitä, mitä haluat tehdä! 🙂

Keväällä osallistuimme ensimmäistä kertaa Gaudeamus-kisoihin, jotka yllättäen voitimme! Kisoista ja joukkueesta tuli juttu myös Hippokseen.

Keväällä jaoimme Montyn suomenkeikan flaijereita Apassionatassa ja palkinnoksi pääsimme Montyn klinikalle Ypäjälle, eturiviin! Hyvin tehdystä työstä johtuen onnistuimme järjestämään itsellemme myös oman, myöhemmin vakituiseksi muodostuneen vastuualueen Helsinki International Horse Show’ssa gallup-ryhmänä.

Muita kohokohtia vuodelta olivat mm.
* metsätyökurssi
* ensimmäinen oma pilateskurssi
* hevoshierontakurssi
* tv-sarjan kuvauksissa avustajina toimiminen rahallista korvausta vastaan (leikittiin juovamme kaljaa baarissa)
* Pikkujoulumaastot Leppämäen tilalla

Jäsenmäärä nousi vuoden aikana 70 ja jäsenmaksun suuruus oli neljä euroa.

Nähtiin Monty eturivistä!

 

Metsätyökurssilla ohjastellen

Troijan voittoisa joukkue 2007 + innokkaat kannustajat. Tämä kuva saatiin myös Hippokseen.

 

Vuosi 2008: ulkomailla ja muualla

Vuonna 2008 toiminta alkoi jo muistuttaa nykyistä: erilaisia retkiä, kursseja, leirejä ja maastoja järjestettiin iso pino. Toinen vakituinen Primus-tuntikin varattiin, joten vakituisia viikkotunteja oli jo kolme. Keväällä tutustuttiin Centered Ridingiin ja esteratsastukseen sekä järjestettiin suosittu takaisin satulaan-kurssi Rusalla. Kesällä järjestettiin toinen estekurssi sekä leiri Virossa Ruilan tallilla. Syksyllä lähdettiin Tallinna Horse Show’hun.

Vuoden kohokohta oli kuitenkin ehkä omien Gaudeamus-kisojen järjestäminen. Järjestysvuorohan siirtyy aina edellisen vuoden voittajille. Järjestimme kisat Primus-tallilla, mukaan auttamaan innostui parikymmentä jäsentä! Teekkariratsastajat auttoivat meitä kovasti, mm. järjestämällä meille iltabilepaikan Rantasaunalta. Tera on muutenkin auttanut meitä alusta asti, vähän kuin kokeneen isosisaren asemassa. Kiitos siitä!

Mahtava vuosi oli 2008, jäseniä vuoden lopussa oli 130, jäsenmaksu säilyi neljässä eurossa. Saimme myös oman logomme, jonka suunnitteli ihan oikea graafikko parilla kympillä. Suunnittelupalaverit käytiin tietysti trendikkäästi Kalliossa, Hesarin Kolassa.

Pikkuinen Juuli oli jo Tallinnassa

Tytöt Ruilan Derbykentällä

 

Vuosi 2009: Hämmentävää kasvua

Vuoden 2009 toimintakertomuksessa lukee seuraavaa: ”Vuonna 2009 järjestön toiminta kasvoi ja laajeni entisestään tavalla joka on jo hallituksenkin mielestä hämmentävää joskin riemastuttavaa. Kursseja järjestettiin lähes kolme kertaa enemmän kuin vuonna 2008, maastoretkien ja leirien määrä tuplaantui,  samoin uusien illan osanottajamäärä. Toimintakalenteriin kertyi 60 merkintää edellisvuoden 40 merkinnän sijaan. Toimintaa järjestettiin monipuolisesti niin ratsastuksen sekä ratsastajan ja hevosen kehonhuollon kuin yhteisen oleskelun ja retkeilynkin puitteissa. Tästä on todella hyvä jatkaa!”

Vuoden ehdoton kohokohta oli Troijan oma Islannin retki. Siitä saa enemmän tietoa blogimerkinnöistä: 1, 2, 3, 4 ja 5.

Kursseja: CR, Aivojumppa, Tuire Kaimion maastakäsittely (villien varsojen kanssa!), esteitä, HeA-koulua, hevoshierontaa, peltotöitä, Alexander-tekniikkaa, maastoesteitä… Kokeilutunteja Enjalaan ja Kolmikulmaan, maastoretkiä Vihdin ratsastustallille, Fagerängiin, Hestbakkiin ja Aktiivitallille, ekat rataharkat Primuksella. Huh huh!

Syksyllä lähdettiin Tukholma Horse Show’hun ja tilattiin superhienoja haalarimerkkejä. Uusien iltaa vietettiin Tea Ihalaisen johdolla Dommalla uudessa Lakki-tilassa, jonne emme ihan konkreettisesti meinanneet mahtua sisään. Vuoden lopussa jäseniä oli melkein 150, huh!

Länkkäri-illan somisteita. Manskusalistakin sai ihan mukavan tanssiladon!

Länkkäritanssit alakerran sitseillä!

Globenin taikaa

Troijalaiset Þingvellirissä

Troijan paitakin kävi tuolla.

Peltotyökurssilla

 

Ratsastusta ratsastusta… vuosi 2010

Vuonna 2010 ratsastustunnit lisääntyivät silmissä. Kolme vakituista Primus-tuntia, Rusan tunnit, Equstomin tunnit, CR-kurssit Aktiivitallilla, askellajikurssit Hestbakissa, alkeisesteitä Rusalla, maastoesteitä Jutalla, maastoretkiä, Yyterin rantalaukkaleiri… Keväällä osallistuimme taas Gaudeamus-kisoihin Cajuksen tallilla. Yksi urhea esteratsastajamme tippui verkassa, kun ratsu hyppäsi käytännössä tolpan korkeudelta. Säikähdys oli melko suuri, kun ratsastajalta meni muisti, mutta ambulanssitsekkauksen jälkeen hän tuli vielä iltajuhliinkin. Sitkeitä ovat hevosnaiset =)

Luentotilaisuuksia oli kaksi, toinen Tea Ihalaisen ja toinen Mini Wahlbergin kanssa. Länkkäritanssit innostivat niin, että tansseja järkättiin KAHDET. JOS et jo ole ollut niissä, tule seuraaviin!

 

Troija nyt…

Tällä hetkellä Troijan hallitus kirjoittelee viime vuoden toimintakertomusta ja tulevan vuoden toimintasuunnitelmaa. Vuotta 2011 muistellaan siis varmasti lisää pian, kun toimintakertomus valmistuu. Päällimmäiseksi muistoksi itselläni ovat jääneet Opiskelijoiden ratsastuksen SM-kisat, jotka järjestimme yhdessä Teran kanssa. Vuonna 2012 OSM-kisoja ei järjestetä, mutta toivottavasti vuonna 2013 taas. Järjestäminen on kiinni vain itsestämme ja kun menneisyyteen katsoo, en ainakaan epäile ettemmekö siihen kykenisi!

Tervetuloa mukaan Troijan toimintaan, uudet ja vanhat! Mahtavat jutut tässä maailmassa odottavat vain tekijäänsä, toteutetaan ne yhdessä meille kaikille 😉

Kanerva, Troijan pj

Peltotyökurssi 11.10.2009

Kurssipäivä alkoi kauniissa pakkassäässä, mikä oli iloinen yllätys, kun säätiedotus oli luvannut sadetta. Taitojen mukaan meidät jaettiin viiteen ryhmään ja koska olin kertonut valjastaneeni ja ajaneeni aikaisemminkin, joskin kauan aikaa sitten, niin aloitin niittoryhmässä. Valjastimme hevosemme ja suuntasimme lähipellolle kokeilemaan kuinka kaurapeltoa niitettiin. Jokainen pääsi vuorollaan ajamaan ja kokeilemaan työtä käytännössä. Ensin hiukan hirvitti, mitenhän sitä selviää kun edellisestä ohjastamisesta oli tosiaan kulunut jo hyvä tovi, mutta onneksi heppa oli kiltti ja kokenut, joten ei haitannut, että ohjastaja vasta harjoitteli työtä ja toki opettaja kulki koko ajan vierellä auttamassa tiukoissa tilanteissa. Itse niittokoneen käyttö oli yllättävän helppoa. Piti katsoa, että hevonen kävelee heinikon reunassa ja polkea terä ylös käännyttäessä. Toinen peltokone, jota tällä pisteellä pääsimme kokeilemaan oli haravakone, jolla niitetyt heinät kasattiin yhteen. Se oli ehkä vieläkin helpompi kone käyttää, mutta henkilökohtaisesti haastetta tuotti polkimen ajoitus ja tuntui, että sotkin kasoja enemmän, mitä kasasin.

Toinen työpiste meidän ryhmälle oli kyntäminen. Se olikin jo paljon haastavampaa. Harjoitellessamme meitä oli yksi ohjastamassa hevosta, yksi ohjasi kyntöauraa ja yksi talutti hevosta. Ja varmuuden vuoksi oli myös yksi seisomassa pellon puolessavälissä stopparina, jos vauhti kiihtyi hurjaksi, niin pysähtyi ainakin stopparin kohdalla. Aikamoiseksi säheltämiseksihän se meni ja kyntöuria ei voinut hyvällä tahdollakaan sanoa suoriksi, mutta kyllä se maa kuitenkin jotenkin kääntyi. Tosin opettajat miettivät, että taitavat joutua tekemään työn vielä keväällä uudestaan. Ja lopuksi näimme myös miten kyntäminen tapahtuu yksin ammattilaiselta ja tosiaan se näytti onnistuvan. Tässä meille jäi kyllä vielä paljon harjoiteltavaa ja tulin siihen tulokseen, että jos minulla joskus on maatilkku, jota hevosella hoidan, niin traktorin hommaan ainakin kyntöä varten.

Kolmannella työpisteellä saimme harjoitella valjastusta. Ihmeen helpoltahan se näyttikin katsoessa, mutta kun itse sai kaikki remmit käteen, niin oli kyllä iloinen, että vierellä oli opettaja, jolta pystyi apua kysymään. Itse sain kehuja länkien kiristämisessä. Olin kuulemma ensimmäinen, joka sai remmin itse tarpeeksi tiukalle, jippii!

Herkullisen kasvissosekeitto aterian jälkeen oli maha niin täynnä, että töihin orientoituminen vei hetken. Meidän seuraava työpiste oli äestys. Eli kun pelto on kynnetty syksyllä, se tasoitetaan keväällä ennen kylvöä. Tämä työvaihe oli suht helppo ainakin kun me harjoiteltiin tasaisella alustalla eikä suoraan kynnöspellolla. Kävelimme hevosen perässä ja ohjastimme haluttuun suuntaan.

Lopuksi pääsimme vielä kärryajelulle nuorella hepalla, jonka yksi kurssilainen oli tuonut paikalle. Itseäni hämmästytti suuresti, kuinka kolmivuotias, jolle eka kertaa valjastettiin länkivaljaat, toimi kuin vanha tekijä kärryjen edessä. Toki hevosella oli aiemmin ajettu, mutta kaikki aiemmat tapaamani kolmivuotiaat ovat olleet paljon heikkohermoisempia. Nostan hattua kouluttajille!

Kaiken kaikkiaan kurssi oli hyvin onnistunut. Sai hyvän käsityksen hevosen käytöstä peltotöissä, joka oli ainakin minusta yllättävän vaivatonta kun oli hyvät hevoset ja opettajat. Jäi elämään kipinä, että jonakin päivänä, jos minulla on oma hevonen, niin ainakin hevosen omat ruuat voisi tehdä yhdessä hevosen kanssa. Aluksi täytyy kyllä varmistua, että ruuat saa jostain muualtakin, jos kynnöt menevät mutkiksi ja niitetyt heinät tallautuu, mutta harjoitteluhan tekee mestarin, eikös vain?

Hevossairaalassa 4.3

Troijan jäsenistö oli kaikkiaan 18 osanottajan voimin tutustumassa Hevossairaalan maailmaan huolimatta siitä, että järjestäjä päätti järjestää vierailun väliviikolla. Kokoonnuimme sairaalan edustalle odottelemaan sovittua tapaamisaikaa. Kellon lyödessä kuusi hevossairaalan portti aukesi ja suuntasimme odottavin fiiliksin kohti sairaalaa.

Eläintenhoitaja Päivi oli ystävällisesti lupautunut esittelemään meille sairaalaa ja sen toimintaa. Loogisesti kierros alkoi samasta kohtaa kuin hevospotilaidenkin tie sairaalaan. Päivi demonstroi meille kuinka hevoset tuodaan ovesta sisään ja viedään käytävää pitkin avaralle paikalle, jossa ne tutkitaan.

Päivi totesikin, että täysin oikeaa kaavaa ei ole siitä, miten hevoset sairaalassa liikkuvat tutkimustilasta toiseen. Oireista riippuen ne voidaan pistää jatkotutkimuksiin pakkopilttuuseen, juoksumatolle, röntgeniin, pehmustettuun huoneeseen nukutettavaksi leikkausta varten jne..  Hevossairaala vaikutti jännittävältä paikalta. Se oli sairaalanomainen, mutta siellä on kuitenkin niitä hevostalleilta tuttuja piirteitä, kuten tallin tuoksu, boxit hevosille, rehuhuone ja lantala. Paljon siistiimpää ja avarampaa sairaalassa tietysti täytyy olla, joten ei siellä ihan samanlaista tallin tunnelmaa ole.  Sairaalan siitä tekee kaikki ihmeelliset härvelit ja laitteet, sekä osastot, jotka käsittävät 6 boxia jokainen. (osastot, ihan kuin ihmisten sairaalassa 🙂 )

Troijan porukka näytti viihtyvän kierroksella erittäin hyvin ja mielenkiintoisinta antia olikin rönsyilevät keskustelut aiheesta kuin aiheesta. Pohdimme kaikkea hevosten lopettamisesta aina eläinlääkäriharjoittelijoiden harjoittelujaksojen pituuteen. Suosikki ja ihmetyksen aihe taisi kuitenkin olla sairaalan oma Rekku-heppa.

En yritä tässä sen enempää kuvailla hevossairaalaa, se täytyy itse nähdä. Kuvittelepa mielessäsi nosturi (sellainen jättikokoinen koukku) kiinnitettynä kattoon, jossa nukutettu hevonen roikkuu jaloistaan… Tätä emme päässeet näkemään oikeasti, mutta ainakin minä pystyin hyvin mielikuvitukseni avulla hahmottamaan näyn. Tai mieti minkä kokoisen leikkauspöydän hevosen kokoinen otus tarvitsee!  Niin tai se juoksumatto.. Tai minkä kokoisen hengitysputken nukutettu hevonen tarvitsee. Kaiken täytyy olla niin suurta verrattuna ihmisten tarvitsemiin välineisiin.

Mieleenjäävä yksityiskohta hevosten suhtautumisesta sairaalan oli se, että lähestulkoon kaikki hevoset käyttäytyvät sairaalassa hyvin. Päivi kertoi, että sairaalassa niillä on niin paljon ihmettelemistä, etteivät ne jaksa riehua.. Toki hevoset saattavat olla usein jo melko huonossa kunnossa saapuessaan sairaalaan.

Vierailu oli erittäin onnistut, joten isot kiitokset Päiville!

Kirjaajana: Elisa