Arkistojen kätköistä: Gaudeamus GP 2008

Kuvankaappaus Troijan vanhoilta kotisivuilta. Gaudeamus GP 2008!

Kuvankaappaus Troijan vanhoilta kotisivuilta. Gaudeamus GP 2008!

Mainokset

Troijan hevonen ry:n koulukisat Primus Tallilla 11.4.2014

Eräänä huhtikuisena perjantaina pidettiin perinteeksi tulleet koulukisat Primus tallilla. Ladyryttare-palkinnon saajana minut velvoitettiin kirjaamaan muutama sananen tapahtuneesta.

Tämä kilpailu (tai tarkemmin ottaen varmaankin kilpailuharjoitus) ei ollut minulle ensimmäinen eikä varmaan myöskään viimeinen. Ratsuni Sacce oli minulle tuttu, toimihenkilörutiinit ja aikataulutus menivät hyvään malliin. Ainoa, mikä vähän jännitti, oli radan (HeB:0) muistaminen, koska oma erikoisuuteni on poimia pari miinusta radan unohtamisesta. Pientä pohdintaa aiheutti myös yhteistyö Sacen kanssa, sillä aiemmin saman viikon ratsastustunnilla se oli ollut kovin jännittynyt ja pinkeä.

Verryttelyn tavoitteena oli siis saada Sacce lähinnä tasaisesti tuntumalle ja rennoksi. Testata, että keskiaskellajit irtoavat, hevonen kuuntelee ulkopohjetta 10 metrin volteilla ja että jarrut toimivat. Ilman turhia paineita ja jännityksiä. Sacce kulki oikein hyvin, eteni iloisesti ja reippaasti. Jes!

Radalle siirtyessä huomasin, että tuomaripääty oli jännittävä paikka. Yleensä Sacce ei yleisöstä tai muista häiriöistä hötkyile, mutta nyt jostain syystä oli hankalaa saada hevonen rehellisen suorana C-pisteen ohi. Itse rata meni kuitenkin oikein mainiosti kaikilta muilta osin, paitsi tuomarin ohittamisen kannalta. Lisättyyn käyntiin tuli tahtirikko ja oma istunta levisi keskiraveissa, toisaalta koko laukkaohjelma meni mielestäni oikein hienosti. Viimeiselle tuomiolle eli lopputervehdykseen siirryttäessä alkoi jo hymyilyttää, tämähän oli aika hyvä rata! Mielessäni laskeskelin, että noin 60 % voisi olla aika realistinen pistesaalis meille tänään.

Miten sitten kävi? Pisteitä tuli 57,00 %, joka olikin hieman yllätys. Nopeasti kuitenkin ymmärsin, että Sacen ”vanha vaiva” eli kieli ulkona oli vähentänyt lähes jokaisesta tehtävästä pisteitä. Paperissa ei oikeastaan muuta lukenutkaan, kuin että ”kieli ulkona”, ”kieli vilkkuu” tai ”jännittyy”; näistä tehtävistä tuli lähinnä nelosta ja vitosta. Selkään tuntuma oli oikein rento ja mukava, mutta oma käteni ei sittenkään ollut riittävän pehmeä ja tasainen herkkäsuiselle Sacelle, joka purki jännitystään kieltä roikottamalla.

Olin kuitenkin tosi tyytyväinen rataan omalla tasollani. Olen HeC:n tasoinen ratsastaja joka on vasta joitakin HeB:n luokkia pikkuhiljaa kokeillut, joten erityisesti toisesta keskilaukasta ja istunnasta saadut seiskat lämmittivät mieltä. Tällä tuloksella päästiin erittäin tasaisessa luokassa kolmanneksi (viisi osallistujaa, kaksi sijoittui), ja erittäin suureksi yllätyksekseni sain Troijan oman kannustuspalkinnon, Ladyryttaren! Troijalla on ollut jo pitkään tapana antaa tuomarin valita jokin ratsukko, jolle haluaa antaa erityisen palkinnon riippumatta varsinaisesta sijoituksesta. Palkinnon perusteluna oli tällä kertaa hyvä ja päättäväinen ratsastus, jossa valitettavasti piti ottaa hevosen irvistely huomioon pisteitä alentavasti. Oli varsin rohkaisevaa saada kannustavaa palautetta tuomarilta ja tuli tosi hyvä mieli!

Kiitos kaikille kisakumppaneille ja Troijalle sujuvista kisajärjestelyistä! Kisat ovat hieno perinne ja toivottavasti ne jatkuvat vielä pitkään.

Emma N.

Troijan hevonen kuusi vuotta!

Troijan hevonen – Helsingin yliopiston hevosharrastajat täyttää tänään kokonaiset kuusi vuotta! Puheenjohtaja heittäytyy pieneksi toviksi muistelemaan menneitä vuosia…

 

Mistä kaikki alkoi…

Troija sai alkunsa Hevostalli.netin senioripalstalla syksyllä 2005.  Minulle kai tuntemattomaksi jääneen kirjoittajan [edit: kirjoittajahan olikin yhä toiminnassa mukana oleva Emma!] topikin otsikossa kyseltiin Helsingin yliopiston hevoskerhon perään. Kun keskustelussa kävi ilmi, ettei moista olekaan (tiedekuntien omia kerhoja lukuunottamatta), päätettiin tomerasti sellainen perustaa. Keskustelussa oli mukana mm. nimimerkit Kay, Nocticola, Lefaskootteri, Suede ja Herne. Ensimmäiset kaksi tapaamista pidettiin Kluuvin Robert’silla. Varsinainen perustamiskokous pidettiin Makkaratalon Pizza Hutissa. Sinne pizzan äärelle oli houkuteltu kaikenmaailman tuttavista tarvittavat kymmenen HYYn jäsentä.

 

Ensimmäinen toimintavuosi 2006

Ensimmäisenä vuonna kävimme seuraamassa hiihtoratsastusta Nuuksiossa ja Apassionataa, tutustuimme Vermon ravirataan ja Hevosvoimaa-näyttelyyn, kävimme issikkamaastoilla ja saunoimme Uuden yo-talon muistorikkaassa Alasaunassa parinakin iltana. Kokouksia oli jopa seitsemän ja suunnitelmat vuodelle 2007 kovia. Kerhon sivut saivat kunniamaininnan HYY:n järjestösivukilpailussa. Tätä juhlittiin muistaakseni Vanhan Kuppilassa skumppalasein. Jäsenmaksu oli kolme euroa ja jäseniä vuoden lopussa jopa 24 kappaletta!

 

Vuosi 2007: ”Toiminta kasvoi vuoden aikana niin merkittävästi, että tulevaisuudelta voi odottaa vielä suuria!

Väliotsikon mukaisesti kirjoitin vuoden 2007 toimintakertomukseen. Vuosi 2007 alkoi ihan hurjalla vauhdilla! Ratsastuskoulu Primus perustettiin ja olimme heti kärppänä tilaamassa Kikalta ratsastustunteja. Troijan tunnit alkoivat samalla viikolla kuin koulun toiminta alkoi. Ensimmäisestä villisti alkaneesta tunnista voi lukea täältä. Kokeilutunnin jälkeen Primus-tunnit vakinaistuivat. Ensimmäisenä keväänä tunnit täytettiin yksi kerrallaan, joten muistan useampanakin iltana tekstailleeni kaikille mahdollisille jäsenille ja ratsastaville tutuille, että ”vielä puuttuu yksi ratsastaja huomiselta tunnilta, tulethan mukaan”. Aina tunnit kuitenkin täyttyivät. Tuolloin hevosia oli tallilla vasta vähän, mukana monia tuttuja nimiä: Veli, Elli, Nilton, Emmy, Likka, Mirja tulivat kaikki tallille jo alkuvaiheessa.

Loppuvuodesta vakiotuntitalleihin liitettiin myös Rusan tunnit. Kävimme syksyllä kokeilutunnilla ja Riina innostui tuolloin niin paljon, että järkkäsi itselleen vakiotunnin ja kerholle siinä samalla =) Samoin itse jouduin järjestämään kerholle Primus-tunnit kun vuokrahevoseni Likka siirtyi tallin tuntihevoseksi ja jäin tyhjän päälle. Tämähän on kerhon toimintaperiaate: järjestä itse kerholle sitä, mitä haluat tehdä! 🙂

Keväällä osallistuimme ensimmäistä kertaa Gaudeamus-kisoihin, jotka yllättäen voitimme! Kisoista ja joukkueesta tuli juttu myös Hippokseen.

Keväällä jaoimme Montyn suomenkeikan flaijereita Apassionatassa ja palkinnoksi pääsimme Montyn klinikalle Ypäjälle, eturiviin! Hyvin tehdystä työstä johtuen onnistuimme järjestämään itsellemme myös oman, myöhemmin vakituiseksi muodostuneen vastuualueen Helsinki International Horse Show’ssa gallup-ryhmänä.

Muita kohokohtia vuodelta olivat mm.
* metsätyökurssi
* ensimmäinen oma pilateskurssi
* hevoshierontakurssi
* tv-sarjan kuvauksissa avustajina toimiminen rahallista korvausta vastaan (leikittiin juovamme kaljaa baarissa)
* Pikkujoulumaastot Leppämäen tilalla

Jäsenmäärä nousi vuoden aikana 70 ja jäsenmaksun suuruus oli neljä euroa.

Nähtiin Monty eturivistä!

 

Metsätyökurssilla ohjastellen

Troijan voittoisa joukkue 2007 + innokkaat kannustajat. Tämä kuva saatiin myös Hippokseen.

 

Vuosi 2008: ulkomailla ja muualla

Vuonna 2008 toiminta alkoi jo muistuttaa nykyistä: erilaisia retkiä, kursseja, leirejä ja maastoja järjestettiin iso pino. Toinen vakituinen Primus-tuntikin varattiin, joten vakituisia viikkotunteja oli jo kolme. Keväällä tutustuttiin Centered Ridingiin ja esteratsastukseen sekä järjestettiin suosittu takaisin satulaan-kurssi Rusalla. Kesällä järjestettiin toinen estekurssi sekä leiri Virossa Ruilan tallilla. Syksyllä lähdettiin Tallinna Horse Show’hun.

Vuoden kohokohta oli kuitenkin ehkä omien Gaudeamus-kisojen järjestäminen. Järjestysvuorohan siirtyy aina edellisen vuoden voittajille. Järjestimme kisat Primus-tallilla, mukaan auttamaan innostui parikymmentä jäsentä! Teekkariratsastajat auttoivat meitä kovasti, mm. järjestämällä meille iltabilepaikan Rantasaunalta. Tera on muutenkin auttanut meitä alusta asti, vähän kuin kokeneen isosisaren asemassa. Kiitos siitä!

Mahtava vuosi oli 2008, jäseniä vuoden lopussa oli 130, jäsenmaksu säilyi neljässä eurossa. Saimme myös oman logomme, jonka suunnitteli ihan oikea graafikko parilla kympillä. Suunnittelupalaverit käytiin tietysti trendikkäästi Kalliossa, Hesarin Kolassa.

Pikkuinen Juuli oli jo Tallinnassa

Tytöt Ruilan Derbykentällä

 

Vuosi 2009: Hämmentävää kasvua

Vuoden 2009 toimintakertomuksessa lukee seuraavaa: ”Vuonna 2009 järjestön toiminta kasvoi ja laajeni entisestään tavalla joka on jo hallituksenkin mielestä hämmentävää joskin riemastuttavaa. Kursseja järjestettiin lähes kolme kertaa enemmän kuin vuonna 2008, maastoretkien ja leirien määrä tuplaantui,  samoin uusien illan osanottajamäärä. Toimintakalenteriin kertyi 60 merkintää edellisvuoden 40 merkinnän sijaan. Toimintaa järjestettiin monipuolisesti niin ratsastuksen sekä ratsastajan ja hevosen kehonhuollon kuin yhteisen oleskelun ja retkeilynkin puitteissa. Tästä on todella hyvä jatkaa!”

Vuoden ehdoton kohokohta oli Troijan oma Islannin retki. Siitä saa enemmän tietoa blogimerkinnöistä: 1, 2, 3, 4 ja 5.

Kursseja: CR, Aivojumppa, Tuire Kaimion maastakäsittely (villien varsojen kanssa!), esteitä, HeA-koulua, hevoshierontaa, peltotöitä, Alexander-tekniikkaa, maastoesteitä… Kokeilutunteja Enjalaan ja Kolmikulmaan, maastoretkiä Vihdin ratsastustallille, Fagerängiin, Hestbakkiin ja Aktiivitallille, ekat rataharkat Primuksella. Huh huh!

Syksyllä lähdettiin Tukholma Horse Show’hun ja tilattiin superhienoja haalarimerkkejä. Uusien iltaa vietettiin Tea Ihalaisen johdolla Dommalla uudessa Lakki-tilassa, jonne emme ihan konkreettisesti meinanneet mahtua sisään. Vuoden lopussa jäseniä oli melkein 150, huh!

Länkkäri-illan somisteita. Manskusalistakin sai ihan mukavan tanssiladon!

Länkkäritanssit alakerran sitseillä!

Globenin taikaa

Troijalaiset Þingvellirissä

Troijan paitakin kävi tuolla.

Peltotyökurssilla

 

Ratsastusta ratsastusta… vuosi 2010

Vuonna 2010 ratsastustunnit lisääntyivät silmissä. Kolme vakituista Primus-tuntia, Rusan tunnit, Equstomin tunnit, CR-kurssit Aktiivitallilla, askellajikurssit Hestbakissa, alkeisesteitä Rusalla, maastoesteitä Jutalla, maastoretkiä, Yyterin rantalaukkaleiri… Keväällä osallistuimme taas Gaudeamus-kisoihin Cajuksen tallilla. Yksi urhea esteratsastajamme tippui verkassa, kun ratsu hyppäsi käytännössä tolpan korkeudelta. Säikähdys oli melko suuri, kun ratsastajalta meni muisti, mutta ambulanssitsekkauksen jälkeen hän tuli vielä iltajuhliinkin. Sitkeitä ovat hevosnaiset =)

Luentotilaisuuksia oli kaksi, toinen Tea Ihalaisen ja toinen Mini Wahlbergin kanssa. Länkkäritanssit innostivat niin, että tansseja järkättiin KAHDET. JOS et jo ole ollut niissä, tule seuraaviin!

 

Troija nyt…

Tällä hetkellä Troijan hallitus kirjoittelee viime vuoden toimintakertomusta ja tulevan vuoden toimintasuunnitelmaa. Vuotta 2011 muistellaan siis varmasti lisää pian, kun toimintakertomus valmistuu. Päällimmäiseksi muistoksi itselläni ovat jääneet Opiskelijoiden ratsastuksen SM-kisat, jotka järjestimme yhdessä Teran kanssa. Vuonna 2012 OSM-kisoja ei järjestetä, mutta toivottavasti vuonna 2013 taas. Järjestäminen on kiinni vain itsestämme ja kun menneisyyteen katsoo, en ainakaan epäile ettemmekö siihen kykenisi!

Tervetuloa mukaan Troijan toimintaan, uudet ja vanhat! Mahtavat jutut tässä maailmassa odottavat vain tekijäänsä, toteutetaan ne yhdessä meille kaikille 😉

Kanerva, Troijan pj

Rataharjoitukset Primuksella 5.6.2011

Tätä päivää varten olimme harjoitelleet muun muassa sitä kolmikaarisen kiemurauran ratsastamista koko pitkän talven ja kevään…
Osa harkkakisailijoista starttasi B:0:n radan ja osa aikuisten kouluratsastusohjelman. Mä köröttelin Ligeron kanssa aikuisten koulurats.ohjelman, B:tä en vielä kehdannut… Vaikka kyse on ”vain” omalla porukalla järjestettävistä harkkakisoista, oli useammalla kuitenkin ennen omaa suoritusta perhosia vatsassaan. Muistanko nyt sittenkään sitä rataani… Kaikilla meni kuitenkin hienosti- ja jokainen läpäisi oman ratansa hyväksytysti. Suoritusten jälkeen Pirita antoi vielä yleisen palautteen kaikille kisaajille- ”muistakaa nyt, että pysytte siellä linjalla, muuten häviätte turhaan pisteitä. :=) ja muistakaa tarkat tiet, ei niitä pyöreitä voltteja ja oikean mallisia pääteympyröitä turhaan tunneilla jankuteta!”. Jälkipuinneissa kokoonnuimme vielä vapaamuotoisissa merkeissä katselemaan kisasuorituksiamme videolta.. Mulla meni omasta mielestäni ihan hyvin raviohjelmapätkä- mutta sitten tapahtui jotain mystistä, ja unohdin hetkeksi radan just kun olis pitänyt se laukka siitä tuomarin (=Piritan) edestä hienosti ja täsmällisesti nostaa. Noh, ei se mitään, mutta sitten olikin loppuohjelma yhtä säätämistä- ja laukkahan olis ollut just se Ligeron ”paras osuus”.
Mutta kisaamisesta innostuneena- syksyllä taas uusiksi! Ehkäpä sitten voisin mennä vaikkapa sitä helppoa ö:tä sopivan musiikin tahdittamana… täytynee ideoida oma ohjelma Troija Special, jolloin ohjelman voisi esittää vapaavalintaisesti tyyliin, että ”laukka ehkä nousee”, ”löntysteltyä ravia oikein hitaassa tahdissa”… 😀

Hyvää kesää, syksyllä jatketaan treenien merkeissä 🙂

Primus 13.1.2011 Uuden kauden alku!

Uuden vuoden alkaessa ihmisen kuuluu tehdä lupauksia tai ainakin tavoitteita. Yrittää tammikuu, ehkä jopa helmikuukin ihan tosissaan enemmän (ja repsahtaa sitten viimeistään maaliskuussa). Ajattelin, että oma ohjenuorani tälle vuodelle voisi olla tässä:

“ Ratsastajan kehittymiseen vaikuttaa paljon hänen asenteensa. Kuinka paljon haluat tulla paremmaksi? […] Esimerkiksi välikävelyiden aikana ratsastaja voi valita käyttääkö ajan juttelemalla muiden kanssa vai pohtimalla ratsastustaan. […] Joskus ratsastus voi olla hevosen liikkumista, hauskaa liikuntaa itselle tai tilaisuus viettää aikaa ystävien kanssa. Tällöin ei kuitenkaan pidä odottaa suuria oivalluksia.” (P. Varjonen teoksessa Syvemmälle satulaan)

Toinen on Kyran klinikalta edellisenä sunnuntaina poimittu ajatus myös onnistumisen analysoimisesta. Eli molemmat tässä:

1. Keskity ratsastukseen silloin kun ratsastat (..ja käytä puhumisen tarve vasta loppuanalyyseihin)
2. Ainaisen negatiivisen märehtimisen sijaan keskity myös positiivisiin onnistumisen kokemuksiin ja analysoi miten niihin pääsit

Kauden ensimmäinen tunti oli pyyntöjemme mukaisesti istuntaa ja puolipidätteitä. Hyvin yksinkertaisia asioita, joita oli kuitenkin niin vaikea toteuttaa… Otetaan nyt vaikka tuo puolipidäte esimerkiksi: termihän opitaan jo alkeiskurssilla. Miten on mahdollista, että sitä ei osaa käyttää vielä tässäkään vaiheessa, kun ratsastusuraa on takana pyöristettynä 20 vuotta (pyöristettynä siis, on tässä sentään muutama vuosi aikaa vielä treenata). Sitä ei vaan voi muistaa käyttää tarpeeksi? Omasta keskittymiskyvyn puutteestahan se johtuu. Jos saan oman mieleni keskittymään juuri meneillään olevaan hetkeen oikein kunnolla, niin varmasti tai ainakin toivottavasti sen myötä kasvaisi myös kyky kuunnella hevosta. Näin uskon ja siihen tähtään. Meditaatioharrastus voisi auttaa tässä, mutta kärsivällisyyteni on siinä liian koetuksella..

Puolipidätteen lisäksi harjoituksena oli pitää käsi vakaana ja paikallaan. Tarkoituksena oli saada hevonen hakeutumaan ratsastajan antamaan raamiin (sen sijaan, että ratsastajan käsi myötää heiluriliikkeellä ja hevonen asettelee itsensä just niin kuin haluaa). Muut ottivat harjoitukseen avuksi poikittaisen raipan käsien väliin. Ibi ei raipoista välitä, joten teimme harjoitusta ilman keppiä.

Tämäkin harjoitus oli yllättävän vaikea. Käsi liikkui varmaankin kaikilla ratsastajilla liikaa. Ja vaikka kuinka peilistä tihrustin, niin eihän sitä refleksinomaista liikettä saanut pysäytettyä, tuntui että koordinaatio aivojen ja käden välillä ei toiminut lainkaan. Käsky “pysäytä liike” ei kerta kaikkiaan välittynyt käteen asti. Suurin ongelma oli ehkä se, että en kovallakaan tuijotuksella ja tunnustelulla hahmottanut mistä kohtaa liike lähti ja mistä se olisi pitänyt pysäyttää. Koordinaatiota ja vielä lisää koordinaatiota, tähänkin auttanee pilates!

Osalla porukasta meni tosi kivasti. Omalta osaltani homma alkoi toimimaan vasta loppuravien jälkeen, viimeisen käynnissä tehdyn pääty-ympyrän aikaan. Nyt sitten analysoimaan, että mikäs se lopulta johti onnistumiseen…

Miniestekurssi Primuksella I

Troija järjesti keväällä 2010 Primuksella torstaisin muutaman tunnin kurssipaketteja erilaisin teemoin. Osallistuin estetunneille teemalla kontrolli. Tunnit oli kivoja ja hitsin tehokkaita, tehtävät ihan super vaikka isoja ei hypättykään. Viimeisellä tunnilla mieleni valtasi valtava hämmennys, jota kuvailee ehkä parhaiten alle kopioimani Facebookin statuspäivitykseni ja sitä seurannut kavereiden myötätunto ja yritys auttaa. Olkaapa hyvät:

Statuspäivitys to klo 22.25: Varoitus: Aivokapasiteetti vähissä, älä yritä prosessoida yli yhtä asiaa kerrallaan. Ei se onnistu kuitenkaan.

Seurannut keskustelu:
Minä: Lisäselvitys: vauhtia, pidätä, käsi rauhassa, pidätä, älä nypi, vauhtia, rauhassa, liikettä, älä hösää.. En vaan tajua siis.

A: Kuulostaa jotenkin tutulle myös omalta kohdaltani…. aina voi kuitenkin yrittää…:=) Kellä menit, Juuli?

Minä: Juulilla joo.. lyhyen sivun keskeltä kokorataleikkaan alkuun se ei liikkunut, sitten se starttasi liikaa ja häsläsi (ja minäkin =), ois pitänyt rauhoittaa käsi ja lopettaa nyppiminen mut pidättää samaan aikaan ja olla itse rauhassa ja kaarteen jälkeen ottaa taas kiinni, mutta kannustaa se seuraavalle esteelle mutta olla silti rauhassa.

Mä en siis vieläkään tajua =D

A: Mä”törötin” kans eilen vastaavalla tyylillä (tosin se oli vaan puomitunti) 😀 Ehkä me sit joskus vielä tajutaan :=) Kikkakin sanoi mulle viime la-tunnin päätteeksi, ”kyllä se siitä sitten pikkuhiljaa, yksi asia kerrallaan” 😀

Minä: Hahaahaa =D Niinpä niin, tuollainen vähän säälivä olo siitä varmaan tulee, kun katsoo meidän ainaista yrittämistä. Pään päällä näkee ajatuskuplan, johon mahtuu se yksi asia kerrallaan..

A: Joo, mä oon kyl välillä miettinyt että pitäiskö sitä siirtyä kokonaan ja tosissaan tuon ”puskaratsastuksen” pariin ja unohtaa tuo yrittäminen 😀 Ladyriderista puskatädiksi :=)

H: Ei saa ajatella ja yrittää liikaa 😀

Minä: No mutta kun käsketään! Mä yritänkin olla ajattelematta ja yrittämättä ja vaan mennä, mutta ope ei anna =)

M: mäkin liityn jengiin, kun en todistetusti pysty ajattelemaan kuin yhtä asiaa (tehtävää, ts. tehtävän osaa) kerralla 😀

E: Kauan kuulutettu rutiini. Kun osa asioista tulee automaattisena niin sit tuntuu et pystyis tekemään montaa asiaa kerralla! 😉

H2: Marelle oli ihan eri heppa eilen, tosi ihku, mun uus suosikki! Pitäs vaan sitä laukan ratsastamistakin harjoitella lisää ja paljon. Siitä kai se myös Juulimuulilla on usein kiinni, kun eka se himmailee ja sit ampuu esteelle.

Minä: No mutta en vaan ymmärrä kun en ole koskaan kokenut, että miten se vauhdikas eteenratsastus rauhoittaa esteelle lähestymistä? Nyt kuulin pariinkin kertaan eri ihmisille puhuttavan siitä, että ns. rynnivää hevosta pitäisi ratsastaa pohkeella, jotta se hyväksyy ja antaa ihmisen säädellä vauhdin. Pirita myös jo alkuverkassa mulle siitä sanoi: ”vauhtia nyt jo siihen, ettei se sitten esteillä ala rynnimään”.

Mutta mulla ei ole sellaista kokemusta, joka tukisi tätä, vaan päinvastaisia. Nythän sekin selvisi, että en edes osaa pyytää hevosta liikkumaan eteen oikein vaan olen liian terävä, joka vain lisäsi Juulin hösäämistä.

Olen tässä pari vuotta yrittänyt kovasti opetella olemaan napakka ja terävä eteenpäin pyytävien apujen kanssa, kun ennen olin hidas enkä vaatinut reaktiota tarpeeksi nopeasti. Mutta nyt se oli väärä tapa. Olisi pitänyt vaan olla pohkeet kiinni vaimikäsetermiolikaan…. See more

Jep jep, jokainen hevonen on erilainen ja tilanne esteillä on erilainen ja Juuli on vielä tuommoinen pieni ja herkkä tyyppi. Kyllä selkeästi huomasin eronkin, kun rauhoituin itse ennen estettä, että jotain sentään opittukin. Siihen häsäämiseen lähtee vaan automaattisesti ja huomaamatta mukaan =)

Kriisistä kriisiin, huhheijaa..

H2: Ellu on mulle sanonut, että kovaa saa mennä kunhan menee koko ajan kovaa, koska silloin ei enää ammuta vaan mennään tasavauhtia. Rytmikkään ja terävän laukan ridaaminen on kyl tosi vaikeaa, ja etenkin Juulilla kun se on sellainen hätäilevä pikku silakka.

Minä: hätäilevä pikku silakka =) Se on kyllä aika huvittava tapaus, omapäinen ja kipakka. Pitäisi päästä sänkkärille ensin laukkaamaan höyryt pois (tai lopuksi?)

Mun pitää soittaa tai kirjelmöidä Piritalle nyt ja pyytää sitä selittämään asioita. Tässä on ongelmia, koska
A. lähden niin helposti hevosen fiilikseen mukaan (löysä/reipas/hätäilevä jne.)
B. en osannut lukea hevosta ja sen myötä reagoida oikein… See more
C. en pysty noudattamaan parin sekunnin sisällä kahta vastakkaista ohjetta
D. en vaan osaa ja pysty =D

Mutta jos nää asiat nyt selviäisi, niin saattaisi aueta jotain ihan uutta.. Tuntuu, että tuolla puhuttiin nyt semmoisista perustavaa laatua olevista asioista, joita mulle ei ole koskaan aukaistu, ohjeistettu tekemään mutta ei avattu mitämiksimiten.

Hemmetti, kun pääsis nyt heti vaan parille estetunnille ja just Juulilla!

A2: En nyt oikein saanut selvää, että oliks teillä kuitenkin kivaa, vai pelkkää kriisiä ja kipuilua? =D

Minä: Kivaa oli =D !

M: Mä komppaan Hannaa siinä, että esteillä varsinkin tavoite on tasainen mutta yllättävän reipas tahti, pelkästään sillä terävällä mutta rytmikkäällä laukalla pystyy hyppäämään helposti ratoja tonne ainakin metriin asti, jos siis on joku normikapasitettinen heppa kyseessä.

Osa tosta sun hämmennyksestä Kanerva voi johtua siitä, että sulla ei ehkä ole vielä sitä kunnollista tietoa siitä reippaan ja tasaisen laukan fiiliksestä, mihin pyritään. Ja ohjeet tulee nopeessa tahdissa, kun asiat muuttuu radalla nopeessa tahdissa. Eli esteen jälkeen joillain hevosilla on tapana helposti kiihdyttää, siksi siinä pitää ottaa vähän kiinni (tai siis olla päästämättä), mutta ei liikaa, koska sen jälkeen tulee yleensä kaarre, jossa vauhti ja laukan energia automaattisesti yleensä putoaa, joten kaarteessa pitää yleensä aina ratsastaa vähän eteen, tai ainakin olla valmiina tekemään niin. Estesuoralle tultaessa ei taas pitäis tehdä enää mitään, eli laukan ym. pitäis olla kunnossa siihen mennessä. Osa hevosista saattaa helposti kiihdyttää siinä estettä lähestyttäessä, joten niitä saattaa joutua vähän pidättämään. Mutta senkin pitäis olla sellasta passiivista ”en nyt vaan anna sun mennä” -tyylistä, kuin että otettais vauhtia oikeesti pois, tai tehtäis ylipäänsä mitään kovin suuria liikkeitä suuntaan jos toiseenkaan. Eli kaikki kiini-etten-kiinni-jutut pyrkii siihen, että olis se samanlainen tasainen energinen laukka läpi koko radan/tehtävän…. See more

Mutta sitten pitää tietty löytää jokaiselle hevoselle se sopiva apujen nopeus/hitaus/voimakkuus. Ja saada jokaisen hevosen kanssa se fiilis, mikä on sopiva laukka niille. Harjoittelemalla se vaan tulee, toistoja toistoja toistoja…. 😉

E: Minttu osas hienosti selittää asian! Tasanen laukka ja vauhti, ja se askel esteellehän pitäis nähdä jo kaukaa, ettei juuri ennen estettä tule turhia kiihdytyksiä /jarrutuksia. Joku on joskus sanonut, että 3 askelta ennen estettä ratsastajan pitää olla hiljaa ja odottaa, koska silloin on vaikee tehdä enää mitään. Itse miellän sen niin, että tossa vaiheessa tietenkin jalat kiinni, mut käsi valmistautuu myötäämään…

Ratsastustunti ma 14.9. klo 21-22

Ratsastin tänään pitkästä aikaa Likalla (Kilikkana), joka tervehti minua karsinassa pienenä ja pörröisenä. Alkukäyntien jälkeen siirryimme maneesiin syksyn ensimmäistä kertaa. Olin asiasta todella tyytyväinen, koska mieltäni on nyt pidempään askarruttanut miltä ratsastusasentoni oikein näyttääkään ja maneesissa on tämän asian tarkistukseen PEILI!! =) Tunnilla sainkin maininnan, että nyt se asento alkaa näyttämään siltä kuin pitäisi.

Tunnin teemana muutenkin oli oikea ratsastusasento ja hevosen ohjaaminen suunnitellusti katseen avulla. Siis ei niin, että hevonen liikkuisi katseen voimalla vaan, että katsotaan sinne minne halutaan mennä ja ohjataan hevonen pohkeilla ja muilla avuilla kulkemaan myös haluttuun paikkaa. Menimme mm. nelikaarista radan leikkaajaa käynnissä ja ravissa ilman jalustimia sekä laukkaa kahdella pääty-ympyrällä.

Hyvä tunti oli =) Likka oli oikein yhteistyöhaluinen  ja miellyttävä ratsastaa.