Troijan hevonen ry:n koulukisat Primus Tallilla 11.4.2014

Eräänä huhtikuisena perjantaina pidettiin perinteeksi tulleet koulukisat Primus tallilla. Ladyryttare-palkinnon saajana minut velvoitettiin kirjaamaan muutama sananen tapahtuneesta.

Tämä kilpailu (tai tarkemmin ottaen varmaankin kilpailuharjoitus) ei ollut minulle ensimmäinen eikä varmaan myöskään viimeinen. Ratsuni Sacce oli minulle tuttu, toimihenkilörutiinit ja aikataulutus menivät hyvään malliin. Ainoa, mikä vähän jännitti, oli radan (HeB:0) muistaminen, koska oma erikoisuuteni on poimia pari miinusta radan unohtamisesta. Pientä pohdintaa aiheutti myös yhteistyö Sacen kanssa, sillä aiemmin saman viikon ratsastustunnilla se oli ollut kovin jännittynyt ja pinkeä.

Verryttelyn tavoitteena oli siis saada Sacce lähinnä tasaisesti tuntumalle ja rennoksi. Testata, että keskiaskellajit irtoavat, hevonen kuuntelee ulkopohjetta 10 metrin volteilla ja että jarrut toimivat. Ilman turhia paineita ja jännityksiä. Sacce kulki oikein hyvin, eteni iloisesti ja reippaasti. Jes!

Radalle siirtyessä huomasin, että tuomaripääty oli jännittävä paikka. Yleensä Sacce ei yleisöstä tai muista häiriöistä hötkyile, mutta nyt jostain syystä oli hankalaa saada hevonen rehellisen suorana C-pisteen ohi. Itse rata meni kuitenkin oikein mainiosti kaikilta muilta osin, paitsi tuomarin ohittamisen kannalta. Lisättyyn käyntiin tuli tahtirikko ja oma istunta levisi keskiraveissa, toisaalta koko laukkaohjelma meni mielestäni oikein hienosti. Viimeiselle tuomiolle eli lopputervehdykseen siirryttäessä alkoi jo hymyilyttää, tämähän oli aika hyvä rata! Mielessäni laskeskelin, että noin 60 % voisi olla aika realistinen pistesaalis meille tänään.

Miten sitten kävi? Pisteitä tuli 57,00 %, joka olikin hieman yllätys. Nopeasti kuitenkin ymmärsin, että Sacen ”vanha vaiva” eli kieli ulkona oli vähentänyt lähes jokaisesta tehtävästä pisteitä. Paperissa ei oikeastaan muuta lukenutkaan, kuin että ”kieli ulkona”, ”kieli vilkkuu” tai ”jännittyy”; näistä tehtävistä tuli lähinnä nelosta ja vitosta. Selkään tuntuma oli oikein rento ja mukava, mutta oma käteni ei sittenkään ollut riittävän pehmeä ja tasainen herkkäsuiselle Sacelle, joka purki jännitystään kieltä roikottamalla.

Olin kuitenkin tosi tyytyväinen rataan omalla tasollani. Olen HeC:n tasoinen ratsastaja joka on vasta joitakin HeB:n luokkia pikkuhiljaa kokeillut, joten erityisesti toisesta keskilaukasta ja istunnasta saadut seiskat lämmittivät mieltä. Tällä tuloksella päästiin erittäin tasaisessa luokassa kolmanneksi (viisi osallistujaa, kaksi sijoittui), ja erittäin suureksi yllätyksekseni sain Troijan oman kannustuspalkinnon, Ladyryttaren! Troijalla on ollut jo pitkään tapana antaa tuomarin valita jokin ratsukko, jolle haluaa antaa erityisen palkinnon riippumatta varsinaisesta sijoituksesta. Palkinnon perusteluna oli tällä kertaa hyvä ja päättäväinen ratsastus, jossa valitettavasti piti ottaa hevosen irvistely huomioon pisteitä alentavasti. Oli varsin rohkaisevaa saada kannustavaa palautetta tuomarilta ja tuli tosi hyvä mieli!

Kiitos kaikille kisakumppaneille ja Troijalle sujuvista kisajärjestelyistä! Kisat ovat hieno perinne ja toivottavasti ne jatkuvat vielä pitkään.

Emma N.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s