Alkeiskurssilla, osa 1

Mitä tapahtuukaan, kun pienestä pitäen hevosen selkään nousemisesta haaveillut pääsee vihdoin toteuttamaan toiveensa? Olin tänään elämäni ensimmäisellä ratsastustunnilla, enkä vielä oikein usko sitä itsekään. Voi tätä riemun ja hämmennyksen määrää!

Aloitimme ratsastuksen alkeiskurssin Knaperbackan tallilla Sipoossa viiden hengen mukavalla porukalla. Joukostamme löytyi jo aikaisemmin ratsastusta kokeilleita sekä ihan ensikertalaisia. Aluksi meille jaettiin hevoset, joita ryhdyimme henkilökunnan ja hoitajien avulla valmistelemaan. Apu tuli todella tarpeeseen, sillä omin neuvoin en olisi ikinä valmistelusta selvinnyt! Hyvä kun edes hahmotin, miten päin satula asetetaan hevosen selkään. Kaikki oli minulle todellakin uutta. Minulle ei esimerkiksi koskaan ollut tullut mieleenkään, että hevonen harjataan ja sen kaviot puhdistetaan joka päivä, niin harjoitusta ennen kuin sen jälkeenkin. Lisähaastetta hommaan tuo ensikertalaiselle toki myös se, että hevonen on oman tahdon omaava elävä olento. Kun hevonen haluaa kääntää päätään tai tönäistä minua turvallaan, se myös tekee sen, piittaamatta siitä, haluanko samaan aikaan pujottaa riimun sen kaulasta tai asettaa kuolaimet sen suuhun. On ymmärrettävä, että kyse on sekä yhteistyöstä että jämäkkyydestä. Hevosta tulee kunnioittaa, mutta sille on myös oltava auktoriteetti.

Valmisteluiden jälkeen pääsimme taluttamaan hevoset maneesille. Tuntui hurjalta taluttaa niin isoa eläintä – ja vielä hurjemmalta tuntui nousta sen selkään. Liikkeelle päästyämme en voinut kuin ihmetellä, miksi ihmeessä hevonen suostuu kannattelemaan ja tottelemaan minua; ihmistä, jonka se oli vasta tavannut. Kohdalleni oli osunut todella kiltti ja yhteistyökykyinen tapaus, jonka kanssa pysähtymis- ja liikkeellelähtöharjoitukset tuntuivat epäilyttävän helpolta. Jäin pohdiskelemaan, miten hevosia oikein koulutetaan. Miten on mahdollista opettaa eläin toimimaan saumattomassa yhteistyössä ihmisen kanssa? Tämä suuri mysteeri ratkennee minullekin vielä joskus tulevaisuudessa…

Hetken käveltyämme maneesia ympäri olikin jo aika kiittää hevosia kyydistä ja viedä ne takaisin tallille. Tunnin päätyttyä kaikkia kurssilaisia tuntui hymyilyttävän. Hevosten kanssa vietetty aika antoi varmasti meille jokaiselle muutakin kotiinviemistä kuin tallinhajuiset ja hevosenkarvan täyteiset vaatteet. 😉

Odotan seuraavaa kertaa ja sen mukanaan tuomia haasteita innolla. Tästä on hyvä aloittaa!

Terveisin,
AnnaS

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s