Kerran hevostyttö, aina hevostyttö

Olen harrastanut hevosia niin kauan kuin jaksan muistaa. Kävin taputtelemassa shetlanninponeja aidan välistä jo vuosia ennen kuin olin tarpeeksi vanha ratsastustunneille, enkä kerran selkään päästyäni enää tahtonut alas.

Hevosharrastus jatkui aktiivisesti yli murrosiän. Lukioiässä minulla oli omiakin hevosia, mutta Elämäni Hevosen loukkaannuttua ja yliopiston alettua rakas harrastus jäi taka-alalle.

Taukoa kesti muutaman vuoden. Kävin ratsastamassa silloin tällöin, pikemminkin tarkistaakseni osaanko vielä kuin varsinaisesta nautinnosta. Ilman lempihevosta ratsastus tuntui väkinäiseltä, eikä ratsastuskoulun tunneilla jonossa köpöttely tuntunut kovin kiehtovalta monien oman hevosen kanssa vietettyjen vuosien jälkeen.

Siksi ilo on tänä keväänä ollut suurta, kun olen vihdoinkin alkanut taas nauttia ratsastuksesta ja tallilla oleskelusta. Tämä on pitkälti upean vuokrahevoseni Dellin ansiota: täysin sattumalta kohdalleni osui hevonen, jolla ratsastamisesta nautin ja jonka kanssa työskentelyssä riittää sopivasti haastetta.

Delli ei ole koulutustasoltaan huippuluokkaa, joten pääsen opettamaan sille vielä hankalia asioita. Toisaalta se on opettanut minulle valtavasti kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä.

Löydettyäni pitkästä aikaa hevosen, jonka kanssa työskentelyn koen nautinnolliseksi, aloin myös kaivata mahdollisuutta ratsastaa useilla erilaisilla hevosilla. Yllätyksekseni olen siis ryhtynyt taas jonon jatkeeksi: ympyrä on sulkeutunut, sillä ratsastan jälleen samalla tallilla kuin missä ratsastuksen lähes kaksikymmentä vuotta sitten aloitinkin.

Minkäs teet – ratsastus on niin mukaansatempaava harrastus, ettei siitä pääse helposti eroon. Toisaalta parasta lajissa on juuri mahdollisuus aloittaa pitkän tauon jälkeen kuin sellaista ei olisi ollutkaan. Siitä ei saa nauttia monessakaan urheilulajissa, jossa suoritus perustuu nuoruuteen, fyysiseen voimaan ja nopeasti ruostuviin taitoihin sen sijaan, että hyvä urheilija olisi hyvän ratsastajan tapaan tasapainoinen, maltillinen ja kumppanilleen reilu.

Vielä pitäisi palata mukaan Troijan hevosen toimintaan. Olen kaiholla katsellut sähköpostiini tulevia ilmoituksia mielenkiintoisista tapahtumista ja aktiviteeteista mutta jättäytynyt sitten motivaatiopulan vuoksi kotiin. Se pula näyttäisi onneksi olevan mennyttä.

t. Kia

2 ajatusta artikkelista “Kerran hevostyttö, aina hevostyttö

  1. Hevostytöt on yleensä mukavannäkösiä. Tietenki ikää pitää löytyä, alaikästen ahdistelu on törkiää. Sanon minä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s