Leirillä Yyterissä 20.8-22.8.2010

Olen joskus teinivuosillani leireillyt Yyterissä Castellon Ratsastukoulussa ja nyt monen vuoden puhumisen jälkeen sain vihdoin lähdettyä uudelleen Yyterin upeisiin maisemiin.

 Perjantaina päivällä 4 Troijalaista pakkasi itsensä autoon ja matka alkoi kohti Poria, jossa poimittiin kyytiin vielä yksi leiriläinen. Vaikka kaikki olivat yrittäneet karsia tavarat minimiin oli autossa makuupussien, ratsastusvarusteiden ja ruokakassien kanssa tiivis tunnelma.

Allekirjoittaneen muistikuvat ja navigaattorin ohjeistus tallin sijainnista olivat hieman hatarat, mutta yhden ylimääräisen lenkin jälkeen löysimme Yyterin vanhalle kartanolle ja tallille. Kävimme noutamassa tallilta avaimeen majoituspaikkana toimivaan Yyterin vanhaan kouluun. Viikonlopun ajaksi valtasimme itsellemme yhden kolmesta leirihuoneesta, jossa oli tietenkin leireilyyn kuuluen hevosten nimillä kuorrutetut kerrossängyt.

Pikaisen vaattenvaihdon jälkeen olimme taas tallilla ja valmiina ensimmäiselle tunnille.  Ratsastustunneista vastaava Erkkis esitteli meille hieman hevosia ja saimme niistä valita mieleisemme ensimmäiselle kenttätunnille. Sain ratsukseni Majan eli tutummin Maijan, joka osoittautuikin aikamoiseksi herkkikseksi. Tamman kanssa sain todella harjoitella puodipidätteitä, sillä laukkatehtävissä Maija kuumeni jo jonkin verran ja ennakoi reilusti.

Kuvassa Dalton, Eemeli ja Alli

Seuraavana aamuna oli vuorossa 1,5 tunnin maasto Yyterin upeissa maastoissa, tällä kertaa sain ratsukseni yleensä kärkiponina toimivan risteytysponi Piksun.  Kanerva ja Paula saivat ratsuikseen suomenhevoset Eemelin ja Lupun, Susanna torinhevostamman Allin ja Heini FWB-ruuna Daltonin. Vielä ennen rannalle ja hiekkapohjaisiin maastoihin lähtöä suojat ja pintelit varmistettiin ilmastointiteipillä. Kärkihevosena tässä maastossa toimi Ariel, jolta ei vauhtia puuttunut. Yleisin maastossa tullut ohje vetäjältä olikin ”mennään jotain askellajia” eli hyvin todennäköisesti laukkaa. Ja mikäs siinä leveillä hiekkapoluilla laukatessa. Oma ratsuni osoittautui myös totiseksi vauhtiponiksi.  

Vähitellen meren äänet ja tuoksu alkoivat tuntumaan ja hevoset virittyivät jo uudelle tasolle. Hiekkarannan avautuessa saimme pikaiset ohjeet antaa mennä ja hetken päästä hevoset olivat jo kiitolaukassa vaalealla hiekalla. Rannalla oli niin tyhjää että pääsimme laukkaamaan useamman kunnon laukkapyrähdyksen.  Tämän jälkeen rentouduttiin kahlailemalla hevosten kanssa aalloissa. Kaikki saivat ravistella hiekkaa yltään, mutta harvoin näkee levämpiä hymyjä.

Lauantai-iltapäivällä meillä oli vuorossa 1,5 koulutunti kentällä ja tällä kertaa sain ratsukseni pienen Meeri-ponin. Alkujäykyyden ja Erkkiksen hyvien neuvojen  jälkeen Meeri osoittautui oikein miellyttäväksi poniksi ja tunti oli ainakin omalta osaltani oikein onnistunut.

Illalla majoistuspaikkanamme toimivan koulun toisessä päässä olevassa juhlatilassa oli hääjuhlat ja me pakenimme pizzalle Yyterin rantojen tuntumassa sijaitsevaan ravintola Siniseen Laguuniin, jossa osa porukasta innostui myös laulamaan karaokea. Pimeän tultua kävelimme vielä dyyneille tarkoituksena mennä uimaan, mutta päädyimme vain ihastelemaan öistä merta ja hiekkarantoja.

Kahlailua, kuvaaja: Visa Vehmanen

Sunnuntai aamuna veimme ensin osan hevosista ulos ja suuntasimme vielä viimeiseen 2 tunnin maastoon. Minä ja Kanerva jatkoimme maastoilua Piksun ja Eemelin kanssa. Olin niin ihastunut ponin vauhtiin, että halusin vielä laukkailla ötököiden vuoksi huputetun turnajaisratsuni kanssa uudelleen. Susanna lähti maastoon Meeri-ponilla, Paula Allilla ja Heini Lupulla. Maaston vetäjäksi lähti tällä kertaa Erkkis Kirppu-hevosellaan.  Laukkailimme paljon heikkapohjaisilla teillä ja kaikkien iloksi päädyimme taas hiekkarannalle. Tällä kertaa aloitimme rannalla hieman rauhalisemmin kahlailemalla ja siirryimme vasta sitten laukkailemaan rannalla.

Rantalaukka, Kuvaaja: Visa Vehmanen

 

 Itse sain jalkautua rantareissun aikana kaksikin kertaa, sillä ensin Eemelin putsit irtosivat kahlailussa ja hyppäsin alas keräämään ne talteen Piksun rintaremmiin. Laukkailuiden jälkeen vuorostaan Lupun pintelit aukesivat ilmastointiteipeistä huolimatta ja pääsin käärimään niitä uudelleen Heinin pidellessä sekä Lupua että Piksua. Tällä kertaa rannalle osui samaan aikaan Yyterin santoja kuvannut valokuvaaja ja saimme vielä mahtavia kuvia rantareissustamme.

Rannalla, kuvaaja: Visa Vehmanen

Maaston jälkeen varusteet ja hevoset puhdistettiin hiekasta. Pakkasimme tavarat ja lähdimme kotimatkalle, tosin pieneen uintireissuun Yyterin aalloissa oli vielä aikaa. Kotimatkalla kaikilla oli varmasti sama tunne, ensi kesänä uudelleen!

2 ajatusta artikkelista “Leirillä Yyterissä 20.8-22.8.2010

  1. Yyteri oli jotain niin mahtavaa! Siis aivan mieletöntä!

    Hevoset oli todella fiksuja, mikä nyt ei ole ihme kun leireillä käy paljon lapsiakin. Myös lapset pääsevät rannalle ratsastamaan, joskin hillitymmässä tahdissa kuin me, mutta hevosten on maltettava.

    Ja kuvitelkaa, että ensimmäisen maaston alussa tädit vastasi reittitoiveita kyseltäessä, että ”ei sinne rannalle ole nyt ihan pakko mennä, jos päästään kuitenkin huomenna. Testaillaan nyt millaisia nää hevoset on eka..”! Onneksi vetäjä piti meitä ihan vähän vaan tyhminä eikä uskonut. Tuumasi vaan kesken lenkin, että ”no se ranta oikeastaan onkin tässä, että jos nyt mennään kuitenkin käymään”. Ja mehän mentiin, JIIIIII-HAA!

    Mikä fiilis, kun baanaa on edessä ihan loputtomiin, näet jo kaukaa, että yhtään kaninkoloa tai muuta salakavalaa jalankatkaisijaa ei ole maastoon piilotettu (miten niin olen neuroottinen?), hevonen on samaa mieltä kanssasi siitä, että nyt mennään niin lujaa kuin ikinä ikinä päästään, mutta kuuntelee tarkkaan pientäkin pyyntöäsi. Siinä voi tuumailla (pikaisesti), että ohittaisinko tuon edessä olevan kaverin rannan puolelta vai roiskinko menemään vesirajassa? Jos nyt malttaa miettiä mitään muuta kuin ”WOW”…

    Kaiken kruunasi kyllä tuo ihana, IHANA valokuvaaja Visa! Aivan uskomatonta, että sattui kohdalle just tuolloin!

    Mun pitää bloggaa tänne vielä meidän pitsayön fiiliksistä kuvineen..

  2. Paluuviite: Rantalaukat Yyterissä 12.-4.8.2011 « Troijan Hevosen blogi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s