Cr-tunnit, Aktiivitalli, 11.2.2010

Jatkoimme tänään raivtyöskentelyä, ja tosiaan pääsimme ihan ratsastamaankin pelkän istumisen sijaan. Sian työkaverikseni Rallen, joka vaati hiukan herättelyä pysyäkseen vauhdissa ja varsin löysää ohjasotetta. Periaatteessa koko tunti olikin tarkoitus ratsastaa niin löysällä ohjasotteella kuin mahdollista, jotta istuntaa tulisi käytettyä tehokkaasti. Ralle oli unelmaratsu tätä ajatellen. Jopa siltä kannalta katsoen, että Rallen ravi oli vähintäänkin varsin pomppiva. Mikä muu nimittäin voisi kehittää myötäilemistä yhtä hyvin kuin niinkin haastava askel? Rallen ravin parissa pääsin jälleen kerran kokemaan (muutaman sekunnin) hetkiä, kun tunsin ikään kuin olevani yhtä hevosen kanssa. Itselleni kuvailin tähän liittyvää oivallusta lauseella ”ratsastuksen ja ratsastajan liikkeen on oltava proaktiivista, ei reaktiivista”. Eli tällä tarkoitan sitä, että reatsastajan ei pitäisi pyrkiä vain pysymään kyydissä, kuten Tiinakin totesi. Tämä ei yleensä johda kovinkaan myötäilevään istuntatapaan. Itse koin parhaina hetkinä tunnilla ennustavani ja tunnustelevani hevosen kehon liikettä jo ennakoiden, jolloin pystyin myötäämään liikettä huomattavasti paremmin.

Varsinaisena harjoituksena teimme ensin siirtymisiä käynti-pysähdys-käynti ja sitten ravi-käynti-ravi. Onnellisena totetsin Rallen olevan ensimmäinen hevonen, jonka olen saanut pysähtymään pelkällä istunnalla. Sain myös ensimmäistä kertaa elämässäni hajua siitä, miltä istunnan jännittäminen hidastustarkoituksena pitäisi tuntua. Tiina kehotti meitä aloittamaan hidastamisen istunnan liikkeen pysäyttämisellä, käden myötäämisen lopettamisella ja istunnan puristamisella. Vasta sen jälkeen, tarpeen mukaan, tuli käyttää varsinaista pidättävää ohjasotetta. Mikä itsetäni meinasi jatkuvasti unohtua, oli myös kehotus kunnollisesta uloshengityksestä hidastuksen yhteydessä. Uloshengityksen ajatteleminen paljasta itselleni harmittavan tosiseikan, että ratsastaessa en muista yleisesti ottaen hengittää kunnolla. Lisätään siis ”hengitys” asialistalle…

Siirtymisten lisäksi teimme pujotteluharjoituksia sekä voltteja. Pujottelu oli Rallen ravissa jotakuinkin haastavaa. Olin kovissa vaikeuksissa yrittäessäni vaikuttaa istunnalla kääntävästi, kun istunta oli suurimman osan ajasta hyvin kaukana hevosen selästä… Volttitreeni sitä vastoin oli kuin balsamia haavoille, sillä voltilla Rallen ravi hidastui juuri sen verran, että tämänkin hevosen pomppuravissa oli täysin luontevaa istuskella.

Tyytyväisyydekseni huomasin, että liian suora kevennysasento oli korjautunut edellisellä tunnilla siinä määrin, että se vaikutti viikonkin kuluttua. (Tosin seuraavana päivänä Ruskeasuon tavallisella ratsastustunnilla sain palautetta, että kädet saisivat olla vakaammat. Minkälaiset pompom-huiskat ne oikein olivat ennen tätä korjausta? Vaikka cr-tunneilla emme olleet vielä laukkaharjoituksia tehneet, olin huomaavinani ravitreenin vaikuttaneen positiivisesti myös laukkaistuntaani. Tunsin istunnan olevan joteniin luontevampaa ja myötäilevämpää. Tosin valitettavasti sain tästäkin palautetta, että hartiat ovat liian edessä ja istun satulassa ihan vinossa, mutta ainakin itse tiedän istunnan parantuneen rakentavista korjausehdotuksista huolimatta…)

Yksi ajatus artikkelista “Cr-tunnit, Aktiivitalli, 11.2.2010

  1. Kiva lukea Nea sun ajatuksia cr-opeista. Tosi hienoa, et sä osaat ottaa oppia näistä jutuista jo urasi tässä vaiheessa. Ettei ensin ratsasta 15 vuotta `väärin` ja sitten ala miettimään että miten oppisi korjaamaan omia virheitään. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s