Vihdin maasto 21.11.2009

Troijan pikkujouluja vietettiin vuonna 2009 ratsailla kolmellakin eri tallilla. Etukäteen tiesin Vihdin Ratsutallista vain sen, että siellä pitäisi olla kaikkien aikojen kilteimmät hevoset. Joulutunnelma oli vielä aika kaukana harmaana marraskuisena aamuna, mutta sikäli sää suosi meitä, että sade alkoi vasta kun lähdimme ajelemaan takaisin kotiin.

Hevoset jaettiin aika sattumanvaraisesti ja itselleni sattui osumaan Pipsa, pieni puoliverinen tamma. Mukana olivat myös Hessu, Virnes, Feeria, Ville ja joku kuudeskin vielä.

Uudella tallilla vieraillessa sitä yleensä vähän jännittää millaisia hevoset mahtavat olla. Maastoon lähtiessä erityisesti hevosten käyttäytyminen jännittää – onko odotettavissa jonon ohi rynnimistä, ratsastajan maastouttavia pukkeja, edellä olevan kipakoita potkuja kohti oman ratsun turpaa, puoli reissua pidättäen raviväistössä, puihin kiinni jääneitä raajoja… Tiedättehän, näitä jokaisen ratsastajan kohdalle väistämättä ainakin joskus sattuvia mahan tai ainakin pinnan kireälle saavia, vähemmän hallinnassa olevia reissuja.

Otimme ensimmäiset ravit heti tallin jäätyä selän taa ja ensi askeleilla tunsin, että tästä maastoreissusta tulisi juuri sellainen kuin toivoinkin: rentoja laukkoja, rauhallista maiseman ihailua, metsän tuoksua… Pipsa oli rennon, reippaan, herkän ja luotettavan oloinen tamma, täydellinen maastokaveri.

No  pianhan se selvisi, että hevosen sijaan sainkin jännittää itse maastoa, kirjamellisesti maastoa. Marraskuu ja sateinen viikko takana. Metsä tulvi ja kalliot olivat liukkaita. Ratsumme kuitenkin veivät meidät turvallisesti ja vakaasti läpi ihan kaikesta: polven syvyisistä vesilammikoista, lähes polven syvyisistä mutalammikoista, jyrkistä ja kivisistä mäistä alas ja ylös. Yli, ali ja ohi niin pysty- kuin vaakasuorienkin puidenrunkojen uhraamatta yhtäkään ratsastajan raajaa. Mikään ei tuntunut hätkäyttävän ratsujamme. Metsäosuuksien väliin jäävillä hiekkateillä ravattiin ja laukattiin. Pidätin välillä ratsuani hieman saadakseni edellä kulkeviin hidastelijoihin välimatkaa ja kiihdyttelin sitten välimatkan kiinni ja Pipsa oli juonessa mukana oikein halukkaasti.

Kaikki ratsastajat kuuluivat olevan reissuun tyytyväisiä. Maastot eivät nyt tähän aikaan vuodesta olleet parhaassa kunnossa, mutta se oli toki etukäteen arvattavissakin. Hevosten rauhallisuus ja asiallinen käytös olivat ihan omaa luokkaansa. Taidamme tulla joskus toistekin tänne!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s