Ratsastustunti 4.9.2009 klo 10-11

Tänään starttasi Rusan syyskausi. Tallille tullessa ilmassa oli nostetta, sillä GP-kisoihin osallistujien vierastallit oli pystytetty pihaan ja hienot ratsukot treenailivat pikkukentällä.

Ensimmäisellä tunnilla aloitettiin ilman jalustimia pienillä ravipätkillä. Harjoituksen tarkoituksena oli rentoutua selässä ja hakea oikea jalustinpituus. Estetunneilla viimeksi olleena huomasinkin, että saan pidentää jalustimia reiällä ja sen jälkeen ne tuntuivat siltä, ettei kantapäätä pysty taivuttamaan alaspäin tai jalustin tippuu jalasta..

Menimme ravissa tempon vaihteluita ja käyntiin siirtymisiä, laukkaa pääty-ympyrällä ja Tina korjaili ratsastajien asentoja ja apuja enemmän tai vähemmän. Itse olin hieman hämilläni, koska olin juuri pari viikkoa sitten saanut palautetta, että käsiä ei kuulu pitää alhaalla, vaan nostaa ne ylös ja nyt taas sain päinvastaista palautetta. Sama juttu jalkojen kanssa – nyt ne piti pitää kokonaan kiinni, kun jokunen aika sitten ne piti päästää auki reidestä.. Lopputunnista fiilis oli hieman turhautunut, kun en enää taas tiennyt mikä asento sitten on se oikea – ei ilmeisesti mikään mitä kokeilin, koska missään vaiheessa en saanut palautetta, että nyt on hyvä..

Omasta mielestäni yhteistyö Tikun kanssa sujui kuitenkin ihan mukavasti, heppa on tosi kiva 🙂

4 ajatusta artikkelista “Ratsastustunti 4.9.2009 klo 10-11

  1. Nämä oikeat jalkojen ja käsien paikat hallitsivat eilisiä ajatuksiani niin, että mietin jo pitäisikö hetkeksi tyystin lopettaa tunneilla käyminen ja alkaa vaan vuokrailemaan ratsuja… Tämä siksi, että voisi rauhassa kokeilla erilaisten oppien vaikutuksia omaan ratsastukseen ilman, että joku katkaisee ajatuksen täysin poikittaisella kommentilla. No, hyvin nukutun yön jälkeen olin tullut siihen tulokseen, että varmaan kukin opettaja tavallaan on oikeassa ja varmaan tarkoituksenansa on kuitenkin kehittää ratsastustaitojani eikä sabotoida niitä. Jokainen tilanne hevosen selässä vaan vaatii erilaista käyttäytymistä ja riippuu hevosesta jolla ratsastaa. Ratsastuskoulujen opettajat lisäksi katsovat ehkä kuitenkin enemmän sitä tuttua hevosta ja ohjaa ratsastajaa toimimaan sen mukaan miten ajattelevat kyseisen hevosen näyttävän hyvältä…

    Näissä mietteissä lähdin seuraamaan GP-kisoja ja sitten palasin tänne Troijan blogiin ja luin uudelleen kommentit Equstomin kurssilta: https://troijanhevonen.wordpress.com/2009/05/31/koulukurssi-equstomissa-nurmijarvella-30-31-5-2009/

    heh, aika samaa kauraa sitä tulee siis pohdittua uudelleen ja uudelleen 😀 ei todellakaan helppo laji!

  2. Moi,

    tohon edelliseen pähkäilyyn kommentoiden, että monien opettajien neuvot kuulostaa erilaisilta, mutta useimmiten niissä kuitenkin yritetään päästä samaan lopputulokseen :). Välillä vaan lähestytään niin eri suunnilta, että ratsastajan on vaikea hahmottaa, että oikeastaan samasta asiasta on kyse. Ja lisäksi, onhan kaikessa myös niin monia eri näkökulmia, että mitä niistä nyt sitten korostaa jotta löytäisi edes jonkinlaista apua juuri tietyn ratsastajan ongelmaan juuri tietyllä hevosella…

    Itsekin tunteja pitäneenä musta on hassua, että jos pyydän jotakin ratsastajaa ratsastamaan reippaasti eteen, tilanteesta ja tehtävästä riippuen, saatan olla sit jälkeenpäin se ope ”jonka tunneilla mennään kovaa” kun taas joku toinen on se, ”kenen tunneilla kootaan enemmän” :). Ihan vaikka opetkin olis just samaa mieltä siitä mitä ja miten opetetaan!

    Ihan kirjoittamasi perusteella,
    ”Sama juttu jalkojen kanssa – nyt ne piti pitää kokonaankiinni, kun jokunen aika sitten ne piti päästää auki reidestä.. ”

    Tossa todennäköisesti jälkimmäinen puhuu siitä, ettei reidellä saisi puristaa. Luonnollisestihan jos istuu, on koko jalka kosketuksessa hevosta vasten, eihän reittä voi pitää irti hevosesta, silloinhan koko jalka jännittyisi luonnottamasti sivulle. Kun taas jos opettaja haluaa korostaa koko istunnan syvyyttä, saattaa se puhua ton ensimmäisen open sanakääntein. Ja todennäköisesti molemmat haluaa, että istuisit syvällä mutten puristaisi 🙂 (mikä ei myöskään ole synonyymi käskylle ”jalat kiinni”…)

    Tsemppiä harjoitteluun, älä häkelly! Ja opeilta voi ihan hyvin tentata väli- tai loppukäyntien aikana, jos joku juttu jää epäselväksi. Ja jos/ kun kaikesta ei aina pääse yksimielisyyteen, yritän itse aina ammentaa joka opelta edes jotain uutta -ihan niinku sanoit. Ja kaikki noi pienet asiat vähä vähältä kasvattaa sitä taitopankkia…

  3. Kiitos kannustuksesta! Kiinnostavaa kuulla opetusmetodeista myös opettajan näkökulmasta 🙂 Jalkojen kiinnipitämiseen vielä palatakseni niin tuon reiden avaamisen tulkitsin ainakin itse niin, että jalkaa ei tarvitse aktiivisesti puristaa vaan sen voi pitää ihan rentona ja välillä jopa irrottaa aavistuksen verran satulasta – näin tehdessäni hevonen lähti liikkumaan vapaammin. Jalan kiinnipitämisen tulkitsin tuossa ko. tilanteessa (laukkaympyrä) niin, että ympyrän sisäpuolen jalkaa hieman puristetaan. En sitten tiedä oliko tulkintani oikea… pitää varmaan keskustella open kanssa huomenna tunnilla!

    >”Ja todennäköisesti molemmat haluaa, että istuisit syvällä mutten puristaisi 🙂 (mikä ei myöskään ole synonyymi käskylle “jalat kiinni”…)”<

    Syvälle satulaan istun, kun haluan saada hevosen pysähtymään tai hidastamaan, joten tuo tarkoittanee jotakin lievempää versiota siitä..? Muutenhan se heppa täysin turtuu avuilleni, eikö? Kyse on varmaan ihan hiuksen hienosta erosta, joka selviää vain kokeilemalla – ratsastuksen hieno puoli on juuri siinä, että omien tekojensa vaikutukset tuntee heti!

  4. Pakko tulla vielä ennen nukkumaan menoa hehkuttamaan tämän päivän tuntia, joka oli todella nautinto! Nyt pidin koko jalan pituudeltaan kiinni, painoin kantapäitä kevyesti alas ja todella tunsin istuvani syvemmällä satulassa. En tiedä sitten johtuiko se siitä, että ratsunani oli Taku, jonka askeleet tuntuvat muutenkin supermiellyttäviltä. Käsiasiaa kysyin vielä Tinalta, joka kertoi, että mitään oikeaa paikkaa ei ole, vaan se riippuu hevosesta ja hevosen pään asennosta. Nyrkkisääntönä on, että kyynärpäästä hevosen suuhun on linja ja nyrkit ovat sillä linjalla.

    Ihanaa, pääsin taas tunnin ajaksi vaipumaan siihen maailmaan, jossa on vain hevonen ja liike.. En malta odottaa seuraavaa tuntia!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s