Kesäleirillä Messilässä

Kahdeksanhenkinen porukkamme suuntasi heinäkuun toisena viikonloppuna Messilän tallille viettämään heppaleiriä. Ajelimme tallille perjantai-iltapäivästä, ja heti illansuussa pidettiin ensimmäiset ratsastustuntimme. Olimme jakaantuneet koulu- ja esteryhmäksi, ja itse odottelin viikonlopulta hikistä perusratsastustreeniä kouluratsastusryhmässä.

Ekan tunnin ratsukseni sain hieman suureksi venähtäneen 6-vuotiaan Bacardi-ponin, joka alkuun tuntui hankalalta saada tasaiselle tuntumalle, ja hieman ihmeissäni olin kun tuntia pitänyt Anu ei puuttunut ongelmiini vaan sain humputella menemään ponilla ihan itsekseni. Ohjelmassa oli väistöjä ja siirtymisiä käynnissä ja ravissa, ja kaikki ne menivät enemmän tai vähemmän päin honkia. Lopputunnin laukkaharjoituksissa sain kuitenkin itseni sekä ponin rennommaksi, ja lopulta ratsusta jäi ihan kiva fiilis.

Seuraavana päivänä kouluryhmämme jatkoi väistö- ja taivutusharjoituksia ja otti aina lopputunnista laukannostoharjoituksia. Ratsuni lauantain tunneilla olivat Serenade ja Tassu, joiden kanssa toistuivat pitkälti samat ongelmat kuin ensimmäisellä tunnilla, mutta edelleenkään niihin ei puututtu. Kun lopulta Serenaden selässä pähkäillessäni tulin kysyneeksi neuvoa, sain vastauksena melko yleispätevän ohjeen ”kevyt käsi ja vahva pohje”. Jossain vaiheessa sitten hoksasin todella alkaa toteuttamaan tätä ohjetta, ja sitten alkoivat hevosetkin kulkemaan melkolailla paremmin. Sunnuntain aamutunnilla ratsuni Iberis tuli yht’äkkiä aivan hämmentävällä tavalla istunnalla ratsastettavaksi. Leirin viimeisellä tunnillani sunnuntai-iltapäivänä osallistuin esteryhmän harjoituksiin vanhan tutun Bacardin kanssa, ja poni olikin nyt kertakaikkiaan ihastuttavan toimiva. Vähän myös kyllä harmitti kun jäin ehkä liian paljon fiilistelemään iki-ihanaa ponia ja miettimään liian vähän tehtävää, jolloin pilasin kymppisuorituksen valitsemalla aivan hölmöt tiet muutaman ristikon esteradallamme..

Kaiken kaikkiaan leirimme oli erikoinen kokemus. Messilän hevoset vaikuttivat oikein laadukkailta, ja niiden lisäksi paikka tuntui saavan kaikilta kiitosta majoitus- ja muonitusjärjestelyidensä johdosta. Maneesiaitan makuuhuoneet ja pesutilat olivat perussiistit, ja ruokailu golfkeskuksen ravintolassa oli suorastaan ylellistä. Valitettavasti vain ratsatustuntimme tehtävineen olivat hetkittäin hyvinkin masentavia. Kouluryhmämme köpötteli läpi tehtäviä ilman erityisempiä ohjeita tai korjauksia, ja viimeistään sunnuntaina alkoi jo jonkinasteinen tylsyys iskeä puuduttavien tuntien seurauksena. Esteryhmä puolestaan meni isoimmat esteensä (ml. maastoesteradan portaat) heti ensimmäisillä tunneilla, ja saivat ällistellä myöhempien tuntien melko alkeistasoisia puomi-, kavaletti- ja ristikkoharjoituksia. Harjoitukset eivät olleet kummallakaan ryhmällä loogisesti eteneviä, ja kun kaikilla vaihtui melkein joka tunnille hevonen, oli homma joka tapauksessa aloitettava aina alusta. Tekeminen tuntui jäävän välillä vähän puolitiehen, kun ratsastajia ei haastettu ja autettu panemaan koko osaamistaan likoon ja yrittämään vielä parempaa – oppiminenhan kuitenkin edellyttää taitojensa äärirajoilla pinnistelyä.

Itselläni leiri kallistui kuitenkin lopulta positiivisen puolelle. Vaikka en ehkä saanutkaan kaipaamaani opetusta, sain hyvien ratsujeni ansiosta kuitenkin taas paljon uutta ajateltavaa, ja muutamia mukavia onnistumisen elämyksiäkin. Ja kivassa porukassa on tietysti mukava viettää viikonloppua ja höpistä heppajuttuja 🙂

Tällä leirillä ei hypätty kuvan muuriestettä.

Tällä leirillä ei hypätty kuvan muuriestettä.

4 ajatusta artikkelista “Kesäleirillä Messilässä

  1. Heip!

    Itse oli esteryhmässä ja todellakin eniten jäi kismittämään kun osaavien ja hyvän hyppykapasiteetin omaavien heppojen kanssa mentiin loppua kohden vain pienempiä esteitä ja helpompia helpompia harjoituksia (mm. puomin tai jopa puomien ylitystä eri suunnasta)! Ja vaikka opettajalta kysyi suoraan mitä teen väärin/miten tätä hevosta tulisi ratsastaa (kun tuli tunne että ok, hevonen osaa mutta itse teen jotakin päin honkia), vastaus saattoi olla ” se on Vintiö” tai ”pysy vaan kyydissä, ei tarvi tehä mitään näin pienillä esteillä”..

    Mutta todellakin puitteet olivat hienot, hevoset olivat mahtavia ja opettivat paljon, ainakin allekirjoittanuttua.

    Ja ehdottomasti ensi vuonna uudelleen jos saadaan vielä opetuspuolikin kohdalleen (meitä jo informoitiin että pätevää opetusta kyllä löytyy) :)!

  2. Odotukset olivat korkealla Messilän leirin suhteen. Osittain nämä odotukset täyttyivätkin, sillä puitteet ja hevoset olivat erinomaiset.

    Perjantain ensimmäisellä tunnilla sain ratsukseni Fortuunan, joka osoittautui odotusteni mukaisesti hieman junnuksi. Ikää hänellä oli vasta viisi vuotta ja huomasinkin, että minun täytyi olla hyvin selkeä, jotta ratsuni ymmärsi mitä siltä pyysin. Fortuuna oli innokas hyppäämään, mutta n. 60 cm okseri tuntui isommalta kuin onkaan, koska ratsuni loikki laatikkohyppyjä. 😉 Viimeiselle tehtävälle, eli portaille lähdin kuitenkin innokkaasti, ja portaat sujuivatkin paljon ketterämmin kuin rataesteet.

    Lauantaina sain ratsastaa sporttisella ponilla pyyntöjeni mukaan. Elfe Kira olikin aivan tykki!!! Poni paloi halusta hypätä, itse tunsin olevani vain matkustaja, joka näytti ponille esteen. 😉 Ja sitten mentiin! Ponin kanssa lujaa laukkaaminen esteelle ei kuitenkaan tunnu jostain syystä ikävältä, hevosen kontrollin menettäminen saattaisi tuntua pahalta.. Poni oli super!

    Seuraava poni oli nimeltään Jade. Se näytti boxissa pikkuruiselta ja söpöltä! Tallin seinällä olevissa lehtileikkeissä luki kuitenkin, että tämä poni on sijoittunut 120cm rataesteillä. (Ja poni on todella siro, säkää n. 143cm) Mikä löyty! Ihastuin poniin heti alkuravien alettua. Se oli mitä miellyttävin ratsastaa, kevyt, herkkä, toimi juuri niin kuin sen ratsastit. Katsomossa istuvat toisen ryhmän ratsastajat eivät voineet olla huomaamatta kilometrin päähän loistavaa hymyäni! Esteharjoitusten alettua ihastuin poniin vielä enemmän. Sillä riitti imua, mutta vauhti oli kuitenkin täysin säädeltävissä. Mahtava poni!! (joka on kuitenkin jo mahdollisesti myyty..)

    Sunnuntaina jatkoin harjoituksia Jade-ponilla ja uudella tuttavuudella Whirlwindillä, josta olin kuullut paljon hyvää. Tämä Vintiö olikin herkin hevonen, jolla olen ennen ratsastanut. Sen ratsastettavuus oli kyllä ensiluokkaa, kun tiesi miten sitä pitää ratsastaa. Tai että pitää olla mahdollisimman eleetön, käsi paikallaan ja jalat kiinni, niin tämä heppa kuunteli istuntaa ja eteni esteradalla juuri haluamaasi vauhtia. Tässä toinen ostamisen arvoinen. 😀

    Kuten Hanna sanoi, niin olemme tottuneet hieman erilaiseen opetukseen, mutta hevoset kyllä opettivat, kun ovat niin hyviä ja ennen kaikkea herkkiä.

  3. Heh, Elisa kyllä istuu noiden vauhtiponien selkään niin hyvin 😉

    Unohdin leiriä seuraavan lomamatkani aikana autuaasti kenellä ratsastin. Paitsi Tassu oli ensimmäisen tunnin ratsuni, joka tuntui tosi mukavalta ja olisi mielelläni jatkanut toisenkin tunnin ruunan kanssa. Perjantain tunnin päätteeksi suoritettu portaiden laukkaaminen oli vallan huisia!

    Nyt on lomat vietetty, mutta yhä vaan parantelen toisella lauantain tunnilla pakaraan ilmaantunutta nyrkin kokoista mustelmaa =)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s