Estekurssilla Rusalla 26.-28.6.2009

Kuukausien odotuksen jälkeen koitti viimein Troijan tämänvuotinen estekurssi Rusalla. Itse olin ainakin innoissani jo kauan koska tavallisilla tunneilla pääsee niin harvoin hyppäämään, joten löysinkin itseni tallilta perjantaina jo pari tuntia ennen kurssin alkua 😀

Omalta osaltani hevosvalinta osui ihan nappiin, sain ratsukseni Fannyn johon olin jo aivan rakastunut valmiiksi. Neiti osoittautui ihan loistavaksi myös esteillä, vaikka pusikon möröt ja pelottavan näköiset esteet välillä vähän hirvittivätkin. Pääosin Fanny kuitenkin tuntui tykkäävään hyppäämisestä ja vauhti kiihtyi välillä hiukan liikaakin, ainakin opettajan mielestä.

Perjantaina keskityttiin aika paljon hevosten verryttelyyn. Kunto meinasi loppua jo ennen ensimmäistäkään estettä, kun ratsastimme hevosia melko reippaasti eteen laukassa. Jalustimet tuntuivat tosi lyhyiltä ja sekä reidet että pohkeet olivat ihan tulessa. Verkan jälkeen aloitettiin puomeista, jonka jälkeen siirryttiin kavaleteille ja hypättiin vielä pari kunnollisempaa estettä. Sain hieman valitusta liian huonosta ohjastuntumasta, mutta muuten päivä meni kivasti.  Suurin osa kurssilaisista oli opettaja-Tinalle vieraita, joten eka päivä meni vähän osaamistasoa katsellessa ja hevosiin totutellessa. Enemmistö vaihtoikin hevosia loppuviikonlopuksi, mutta itse sain onneksi jatkaa Fannyn kanssa 🙂

Lauantaiksi rakennettiin jo kunnollinen rata, jonka esteitä hypätiin ensin yksitellen ja lopuksi ratana. Lihakset kestivät vähän paremmin kuin perjantaina, ja jotain oli ilmeisesti tapahtunut istunnallekin koska edellispäiväiset jalustimet tuntuivat liian pitkiltä. Meillä oli Fannyn kanssa hieman ongelmia pelottavan ”porttiesteen” kanssa, ensimmäisestä yrityksestä seurasi ohimeno koska este oli ihan kamala vaikka oltiin käyty katselemassa sitä jo ennen hyppyjä. Onneksi ei oltu ihan ainoita arkajalkoja 😀 Muuten hevonen teki kaiken niin kuin pitikin, ja muutamat lisäkiellot johtuivat siitä että ratsastin itse esteille tosi huonot tiet. Mulla on yleensäkin vähän taipumusta sellaiseen, joten teki tosi hyvää ratsastaa sellaisella hevosella joka ei lähtenyt hyppäämään mistään omituisista kulmista vaan pakotti yrittämään uudelleen paremmalla tiellä. Tähän pitää siis varmaan kiinnittää enemmän huomiota tulevaisuudessa.

Sunnuntaina jatkettiin samalla linjalla, hypättiin hieman yksittäisiä esteitä ja lopuksi rataa. Päivä ei mennyt meidän osalta ihan putkeen, jo alussa Fanny tuntui tosi tahmealta ja tartutti sen ilmeisesti myös minuun, koska tosi monessa hypyssä tuli ensin kieltoja. Rata oli täysin sama kuin lauantaina, esteitä vaan hypättiin hieman eri järjestyksessä joten niissä ei olisi pitänyt olla mitään ihmeellistä. Tästäkään huolimatta ei meinattu päästä ”porttiesteen” yli ennen kuin Tina seisoi toisella puolella ja valtamerilaiva Baccus tuli toiselle puolelle, jolloin Fanny ei enää päässyt vetämään ohi. Jos jotain positiivista pitää hakea niin ainakin sain kehuja nopeasta reagoinnista kieltoihin – kiitos viimekesäisen Primuksen estekurssin ja Piritan pitämän saarnan 😀 Osan Fannyn jännityksestä saattoi aiheuttaa pusikossa vaaniva valokuvaaja (jonka otoksia tulee varmaan myöhemmin esille), mutta ainakin Tina oli sitä mieltä että osa oli ihan vaan tammamaista käytöstä – tänään kun kiinnitin hieman enemmän huomiota kunnollisten teiden ratsastamiseen, joten sitäkään ei voi tällä kertaa syyttää. Loppujen lopuksi päästiin kuitenkin kunnialla kaikkien esteiden yli, ja päällimmäiset fiilikset oli kuitenkin positiiviset.

Rataa purkaessa esteiden korkeus yllätti, selästä tuntui että ne ovat korkeintaan 60cm mutta ainakin tolppien mittataulukko väitti että korkeus oli joidenkin osalta jopa 80cm.

Omalta osaltani kurssi oli onnistunut, pääsin eroon viime kesän putoamisten aiheuttamasta jännityksestä eikä sydän hakanut enää täysillä ennen jokaista hyppyä. Fannyn kanssa oli mahtavaa, ennakkoon odotin jopa enemmän säikkymistä mutta vasta vika päivä oli sellainen että meinasi lopulta mennä hermot. Kiellotkaan ei olleet mitenkään pelottavia, koska tunsin hevosesta jo monta metriä ennen estettä että nyt ei olla menossa yli, joten putoaminen ei ollut missään vaiheessa edes lähellä. Fanny vaikutti innostuneelta hyppäämisestä ja oikein imi esteille aina silloin kun oli menossa yli. Mielelläni hyppäisin Fannylla vielä enemmänkin, ehkäpä jossain vaiheessa syntyisi suurempi luottamus jolloin mörötkään eivät olisi enää niin kamalia.

Muutkin vaikuttivat kurssiin tyytyväisiltä, eikä kenellekään onneksi käynyt pahasti vaikka pari putoamista tulikin. Lämmin ilma aiheutti vähän lisähaastetta jaksamiselle, mutta positiivista kyllä kukaan ei pyörtynyt hevosen selkään 😀  Viimeistään ensi vuonna pitää saada tällainen kurssi uudelleen!

Estekurssin loppukeskustelut

Yksi ajatus artikkelista “Estekurssilla Rusalla 26.-28.6.2009

  1. Myös minulle jäi hyvä fiilis tästä kurssista! Lähtökohdiltani en ollut aivan unelma osanottaja kurssille, koska viimeisistä estetunneistani oli kulunut jo melkoinen tovi (jos kevään paria estetuntia ei lasketa mukaan). Lisäksi olin edellisen kerran ratsastanut Islannissa, joten perjantaina jouduin hieman keskittymään, että sain täkäläisen ratsastustyylin palautumaan mieleen. Olin myös ihan korvat punaisena Tinan antamasta palautteesta mm. käsien sivulle viemisestä.. Ratsunani oli Penelope, joka varsinkin on kovin herkkä moiselle. Yhteistyömme ei muutenkaan mennyt ihan putkeen. Jalustimet tietysti tuntuivat ihan mielettömän lyhyiltä ja kevyessä istunnassa pysyminen vaati todellista työskentelyä. Mehän siis vedimme koko alkuverkan vauhdikkaan laukkaosuuden ja lähes koko muunkin tunnin kevyessä istunnassa tai keventäen. Perjantaina oltaisiin voitu hieman enemmän hypätä tai harjoitella vaikkapa laukanvaihtoja…

    Lauantain ja sunnuntain tunnit ratsastin Takulla. Boksissa kiukkuiselta vaikuttavan tamman kanssa tulimme hyvin juttuun. Oli ihanaa ratsastaa pitkä alkukäynti metsässä. Rata oli molempina päivinä kiva ja Taku liiti kunniallisesti kaikkien esteiden yli. Sain aika paljon palautetta liian matalasta asennosta esteillä ekana päivänä ja koitin loppukurssin keskittyä sen ja käden sivulle viemisen korjaamiseen. Sunnuntaina otetuista kuvista näin kyllä kaikesta yrityksestä huolimatta selvästi mistä Tina oli puhunut 😀 Täytyypä kiinnittää korsettiin enemmän huomiota jatkossa, kun on tuo luontainen notkoselkä..

    Vaikka ekana päivänä vähän säikähdin Tinan mojovaa palautetta niin sunnuntaina olin jo ihan sinut opettajan opetustyylin kanssa. Hyppääminen on ihan mahtavaa!! Kova kuume radalle jäi näiden maistiaisten jälkeen.. Varmasti olen siis messissä seuraavalla estekurssilla!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s